keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Jouluaaton aattona

Pienten pentujen lisäksi meillä tytöt on odottaneet kovasti joulua. Heta ja Hilma halusivat, että heistä otetaan kaunis kuva kaikkien blogikavereiden iloksi (niin kauan kuin Hilmasta vielä saa kaunista kuvaa, totesi Heta, viitaten pian kasvavaan mahaan) ja kuvauspaikaksi valittiin kakluunin ihanan lämmin hylly.

Oikein Hyvää Joulua kaikille kavereille toivottaa Heta, Hilma ja palvelusväki!

Tässä suurin syy siihen, miksi kissat ovat joulua odottaneet. Joulu on ihanaa aikaa kissoille, palvelijat tuovat olohuoneeseen sen mahtavan vihreän kahisevan pörröisen kiipeilytelineen! Hetan mielestä tämä muovinen kuusi on täydellinen, tyvestä latvaan pääsee palvelijoiden kannustushuutojen siivittämänä muutamassa sekunnissa (varsinkin siitä naaraspalvelijasta lähtee ihanat "Ei Heta, pois!" hurraukset). Kiipeily palkitaan aina suurin huomionosoituksin, Hetasta on vähän tylsää kuitenkin se, että aina kun se pääsee lempioksalleen, valtaa palvelijat suunnaton sylittelyn tarve, ja ne raastaa kissan syliinsä, just kun olis uni oksilla kuusen maittanut.

Hetan "hands on"-kurssi kaikille kissoille, otsikolla: "Ken kuuseen kurkottaa, on kodin kuusimetsän kunkku!" Älä sotke kinkkuun, se on ihan eri juttu!
Oksaston läpi ja kohden latvaa!

Hilma osallistui tälle kurssille ! Palvelusväki oli sitä mieltä, että odottava äiti ei tällaiseen hömpötykseen ryhdy, mutta Hilmalla oli ihan eri käsitys asiasta (niin aina...).

Hilma selviytyi kiipeilypuu-haasteesta Laudatur-arvosanoin! Tässä valmistujaiskuva puun latvasssa! Hilma on sitä mieltä, että palvelusväen hössötys raskauden suhteen on ihan turhaa, tuleva kissaäiti voi elää ihan normaaliin tapaan, ei kai tässä mitään invalideja olla (juu, ei todellakaan näytetä olevan, huokaa Sari)!
Heta tunnelmoi päiväunioksalla! Kivat valot tässä puussa!

Ajatelkaas, tänään kiipeilykuuseen asennetaan ne mukavat lisäosat, pallot ja narut, jee!

maanantai 21. joulukuuta 2009

Odotusta

Hilma on sitten raskaana! Pentuja sopii odotella n. 5.2.2010. Tuleva äiti on täynnä energiaa, juoksee ja leikkii täysillä, palvelusväki ei meinaa vauhdissa pysyä.

Luvassa lähipäivinä kuvia, nyt odottaa joulusiivoukset....

tiistai 1. joulukuuta 2009

Honey moon




Ei mennyt kauaa pillereiden lopettamisesta, kun Hilmalle jo tuli eka ja tokakin kiima. Käytös alkoi olla melko rasittavaa, huutoa, juoksua ja taukoamatonta kiehnäystä. Joten viime sunnuntaina pakattiin Hilma koppaan ja suunnattiin auton nokka kohden Tuhkaa (Kawaii Bishamon) ja Mänttää. Alkumatka huudettiin (siis kissa huusi) ja loppumatka meni jo ihan rauhallisesti. Tuhka tuli reippaana poikana heti tervehtimään ja oli oma hurmaava itsensä. Se meni tekemään tuttavuutta jo ennen kuin neiti saatiin ulos kopasta.

Hilmalla meni hetki, ennen kuin se uskaltautui ulos; sähinän ja murinan kera. Tilannetta sitten seurattiin kahvin verran, Tuhka seuraili Hilmaa turvallisen matkan päästä ja Hilma murisi. Tunnin sisällä murina alkoi kuitenkin muuttua sävyltään Hilman juoksulauluksi, mutta sulhasta ei vielä päästetty lähietäisyydelle.

"Mamma, tuo mies mua tuijottaa..."

Tilanne ei edennyt tappeluksi, Tuhka aloitti väsytystaistelunsa ja me lähdettiin kotiinpäin, odottelemaan kuulumisia.


Mänttästä onkin kulkeutunut hyviä uutisia ja jos kaikki menee hyvin, on kissanpentuja luvassa alkuvuodesta.

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Kiiman odottelu alkaa

Jännät ajat on sitten edessä. Hilmalle annettiin tänään viimeinen e-pilleri, suunnitelmissa pentuja ensi vuoden alkupuoliskolle. Nyt sitten aletaan jännätä, koska tulee eka kiima.... Viimeksi kun jäi pilleri antamatta, kiima tuli viidessä päivässä, eli jos niin menee nytkin, voisi alkaa jo ennen kuun puoliväliä. Sitten seuraavan kiiman alkaessa pitää järjestää Hilma Mänttään Tuhkan luo Honeymoonille!

perjantai 16. lokakuuta 2009

Yorkshiren kissa

Ilmat on alkaneet kylmeneen, niin kuin kaikki olemme varmaan huomanneet. Hetaa ei juuri viileä haittaa, mutta Hilma on todella kylmänarka, ja kuitenkin mieli olisi ulkoilemaan. Käytiinkin takkiostoksilla, ja Lielahdesta löytyi Hilmalle hyvä takki. Myyjä sanoi, että se on pienen koiran flanelliloimi, ja että niitä on myyty Yorkshiren terriereille viimeksi. Otettin sitten sellainen 5 euron loimi kokeeksi ja se olikin oikein passelin kokoinen. Hilma kyllä oli vähän närkästynyt, kun joutui koiran vaatteisiin, mutta suostui sitten ihmeteltävän helposti pukeutumaan Yorkshiren kissaksi.

Tässä mennään koeajolla, takki kiristää pikkuisen etujaloista, joten Hilma kävelee vähän töpsöttämällä alkuunsa. Hännän asento kertoo, että lämpimämpää on!


Heta tarkenee vielä ihan hyvin, aika kovasta tuulesta huolimatta piti kiivetä sitikan katolle tähysteleen naapurin pihaan.
Hilma tykkää saabin katosta. Hilma on tässä vähän happaman näköinen, kun me palvelusväki naurettiin sille. Ei vaan voinut olla nauramatta, kun toi takki tekee siitä niin papillisen tärkeän näköisen, ihan kuin messukasukka tai kuoropojan alba.
Heta tykkää väijyä havuissa, tietää, että vihreä sopii sille!
Catwalkilla: "Kattokaa, mulla on uudet vaatteet, aika reteetä!"
Punapajun siimeksessä on mukava katsella ruokaa, siis pikkulintuja: "Voi, kun sais tollaisen edes kerran hampaisiinsa!"
"Does my bum look big in this?"
Metsän siimeksessä....on vissiin hiiruja! Tai ainaskin siellä rapisee jännästi!

Ostettin Hetallekin samanlainen takki, laitetaan kuvaa seuraavan kerran. Heta vaan vielä pärjää ilmankin, mutta hilma ei meinaa tarjeta takinkaan kanssa. Täytyy ostaa sille minkkiturkki, tai hiiruturkki, sitä olis varmaan kiva nuoleskella!

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Näyttelyssä

26.9.2009 käytiin PIROKin näyttelyssä Tampereella. Tällä kertaa Hilma lähti yksin matkaan, kun viime reissulla Heta oli niin vauhko, että hermostutti Hilmankin. Tai näin kuviteltiin silloin. näin ilmeisesti olikin, koska Hilma jaksoi yksin vähän paremmin tällä kertaa.

Mentiin heti aikaisin eläinlääkärin tarkastukseen, se menikin kivasti tällä kertaa, Hilma ei hermostunut yhtään, eikä me vanhuksetkaan. Häkki pantiin kuntoon ja Hilma siirtyi sinne ilman mielenosoituksia. Hetki kun oltiin rauhoituttu, käytiin valjastelemassakin, ja hermot kesti kaikilla hyvin.

Shoppaileen on neidin mieli, käytiinkin pikaisesti katsastamassa parhaat tarjoukset kun oli rauhallista.

Tässä on vielä varahinen aamu, Hilma on vähän pettynyt, kun väkeä on vielä vähän: "Ei tämmösen ihmismäärän takia kyllä olis näin aikaisin kannattanut herätä. Ja kynnet leikattu ja turkki furminoitu..." Väkeä kyllä riitti sitten päivemmällä.
Näyttely oli nyt pienemmässä hallissa kuin aiemmin, tungos tuomarien pöytien ympärillä oli melkoinen. Väkeä lampsi koko ajan ohi, pari tenavaa jopa pyyhkäisi tuomarin ja kissojen välistä kun kisattiin värinparhaasta. Hilma ei nyt tällä kertaa murissut tuomarille, mutta ei oikein ollut halukas esittämään itseään ja suhisi kuin ilmankostutin pöydällä. Kerran se yritti karkuun, mutta onneksi aika ponnettomasti ja oli helppo kuitenkin pitää pöydällä.

Hilma kertoo: " No siinä se mun naaraspalvelijatar ihan väen vängällä piti mua siinä pöydällä ja puhui jollain kielillä sen vanhan tantan kanssa, mulla olis ollut parempaakin tekemistä, joten aattelin jättää ne ihmiset seurusteleen keskenään. Ei sinne siis MUN toiveesta oltu lähdetty! Homma alkoi pelittää paremmin, kun pääsin talouden miespalvelijan kyytiin, paremmat kehykset mun ihanuudelle ja korkeeta kyytiä!"
"On tää touhua, aikuinen ihminen, eiks sillä ole mitään parempaa tekemistä kuin heilutella tota leluaan? Anna mun kaikki kestää..."
"Herregud! Kyllä se Tantte jaksaa heilua! Älä Prkle tuu lähemmäs sen tikun kanssa!
"On tääkin, parhaani yritin, Ex2 tuli ja sitten tommonen hiiri! Korvaako tämä koko päivän häkissä kökkimisen, kysyn vaan?"

Heta oli kotona yksin ihan emsinnäistä kertaa, tosin Seppo kävi sitä välillä viihdyttämässä. Vauhti oli melkoinen kun vihdoin kotiuduttiin. Heta kävi kaivamassa näyttelykassista heti eväät ja repi pussin auki. Päivä oli vissiin ollut vähän pitkä.

Palvelusväki oli pitkän päivän päälle ihan poikki, loppu ilta istuttiin pökertyneinä telkkarin edessä ja taidettiin siinä juoda siiderit. Kissat nauttivat iltavetensä palvelusväen kanssa, lasista tietty!

Kaikenkaikkiaan tästä näyttelyreissusta jäi vähän paremmat fiilikset kuin viimeksi, nyt kun ei ollut niin kovaa rimpuilua eikä murinaa. Eka serti jäi saamatta, se vähän kaivelee.

lauantai 8. elokuuta 2009

Kosti-enolla

Kävin eilen Kaijan luona Hämeenlinnassa pikavisiitillä. Heta ja Hilma on jo pitempään kyselleet Kosti-enon kuulumisia ja piti ottaa pari kuvaa tytöille ihanasta Kostista ja Bambi-Hillevistä.

Kosti otti tädin vastaan suurta rakkautta täynnä! Tädin nenä puskettiin paikoilleen määrätietoisesti, mahtoi olla pahasti vinossa!


Tää kuva ei oo vinossa, tädin nenän jälkeen Kosti siirtyi puskemaan tuolin selkänojaa voimalla, muistuttiko se sitä jotenkin tädin nenästä???

Kaija-äite hoitaa poikaa! Lie helteetkö ne on rantaleijonan nivusiin aiheuttanut pienet näppylät, mutta kohta poika on taas rantakunnossa!
Hetaa ja Hilmaa huvitti tää kuva suuresti, niin on Bambi-Hillevillä (vasemmalla) ja Kostilla samat elkeet ruokailussa kuin meillä! Tänne ne possunsuikaleet ja HETI! Kosti uroona koittaa olla päälle-päsmäri!

Tänne jääkaappiin se äiti laittoi lopun lihan tietää poika! Mää tän kaapin pusken nurin!

Kivoja kissoja on Kaijalla, tytöt lähettää kovasti terveisiä näiden kuvin muodossa!

Terkkuja toivoopi Hilma! Vinkki lähtee Kostille: ootkos koskaan huomannut miten hyvä ruokaväijypaikka on mikro! Ja kaiken lisäksi se hyrisee niiiin mukavasti!

Vinkki 2 ja terkut Hetalta! Näin meillä aamulehti luetaan, kissa kirjanmerkkinä sivujen välissä. Jos oikein tarkkaan katsotte, selviää, että Heta on KulttuuriKissa!





lauantai 1. elokuuta 2009

Syksyä kohden

Tylsä otsikko, ainakin niille meistä, jotka tykkää kesästä ja lämmöstä ja ulkoilusta. Vielä on lämpimiä viikkoja edessä, mutta elokuun myötä syksy alkaa pikkuhiljaa lähestyä. Olenkin mietiskellyt, jotta pitäisikö alkaa neulomaan kissoille nuttuja, jotta voitaisiin ulkoilla kylmilläkin keleillä. No, yritetään kuitenkin nauttia vielä näistä kesäkeleistä.

Kissathan täytti vuoden tuossa 20.7. Sitä juhlistettiin possun sydämellä ja ulkoilulla, kotiväen kesken matalalla profiililla.

Kissat on ulkoilleet päivittäin, tunnista ihan neljään viiteen tuntiin asti. Mehiläisistä ja amppareista on ollut edelleen kiusaa, Hetaa on pistänyt yksi ja Hilmaa kaksi tähän mennessä. Eilen kun siivosin kissojen ulkohuussin, löytyi sieltä haudattuna kuollut amppari. Ja edelleen niillä on kauhea hinku niiden perään, samoin kuin kaiken muunkin lentävän. Sydän syrjällään saa katsoa niiden kuolonloikkia kärpästen perään terassin kattotuolien välissä.
Heta bongaa kärpäsen.
Sisarellista nojailua kärpäsjahdin lomassa.
Siivottiin ja keittiön mattojen liukuesteet olikin mukava juttu.
Hilman uusi pesä! Kaiken lisäksi nää muovilärpäkkeet haisee tosi mielenkiintoisilta!
Tästä on tosi hyvä pitää silmällä ohikulkevaa eläimistöä, tähtäimessä taisi olla harakka.
Kissat pyörii just nyt nilkoissa ja maukuu, välillä ne ryntää kuljetuskoppaan huutamaan. me on viety ne aina ulos kopassa, joten ne on oppineet todellakin rakastamaan sitä boksia. Aamusta ja iltapäivästä ne yleensä vinkuu pihalle, silloin on totuttu ulkoilemaan. Illalla ne tajuaa yleensä, että nyt on päivä pulkassa, ulkoilut ulkoiltu tältä päivältä ja ne leikkii ihan kivasti kahdestaan sisällä. Täytyy vissiin tästä lähteä kisujen kanssa pihalle, ilma on harmaa, mutta lämmin.

tiistai 7. heinäkuuta 2009

Kesäpuuhia

Nyt on sitten treenattu kissojen kanssa pari viikkoa ulkoilua sekä terassilla että valjaissa. Ilmat olikin pari viikkoa aivan ihanat, lämpöä riitti ylenpalttisesti ja lämpimimpinä päivinä kissat lepäili rennosti varjossa ja vietti useita tunteja terassilla. Sinne ollaan jo kotiuduttu täysin. Kärpästen ja mehiläisten kamikaze-lennot verkotetulle terassille ovat suurta hupia, kissat suorastaan lentävät verkkoa pitkin ylös katonrajaan kaikkien öttiäisten perässä.

Mehiläiset tuottavat hieman murhettakin. Pari päivää sitten Heta nappasi mehiläisen lennosta tassuihinsa ja se pisti sitä etutassuun. Kipeää teki, ja tassu turposi heti kohtalaisesti. Tämä ei tahtia hidastanut, Heta kiipesi verkkoa pitkin hurjana pienen tassun nuolemissession jälkeen. Minä kuitenkin pidin parhaana kissaa lääkitä, hain apteekista kyypakkauksen ja annoin yhdestä tabletista 1/4-osan sille, ja turvotus laskikin parissa tunnissa. Kuulostaa yksinkertaiselta, tuo annoin tabletin... Seppo piti kiinni ja minä survoin pilleriä kurkkuun... Heta ei ole oikein hyvä ottamaan tabletteja, ja sillekin kun pitää antaa viikoittain se perskutin E-pilleri.

No, heti seuraavana päivänä terassilla mehiläisjahti jatkui entiseen tahtiin, yksi pökkäsi Hetaa nenään, ei ilmeisesti pistänyt, mutta kissa kyllä lipoi nenäänsä pitkään. Hilma kaappasi pari mehiläistä tassuihinsa, ja minä kyllästyin jännittämään, että koska taas napsahtaa. Parturoin terassia reunustavan keijuangervon niin, että kukintoja ei ole verkotuksen lähellä. Nyt mehiläiset puuhailee parinkymmenen sentin päässä verkosta, ja vain joku satunnainen eksyy verkon lähelle tai sisään. Kissoilla on kuitenkin mielenkiintoista kyttäämistä koko ajan niissä pensaissa, niissä käy todella vilkas meden keruu.

Valjastelu sujuu todella hienosti. Kissat oppi sen todella vaivattomasti, ne mennä viipottaa flexissä tosi hienosti. Heta on vaan tosi säikky ja pelokas, ja se saa helposti hepuleita ihan tutuistakin ja vieraista yllättävistä äänistä. Heta myös stressaantuu äkkiä, kun kävely on kestänyt liian pitkään; muuttuu vauhkoksi ja alkaa pelätä kaikkea. Joten se on huomattava viedä terassille ennen kuin stressikynnys on ylitetty. Hilma ottaa rauhallisemmin ja jaksaa valjastella tosi pitkään saamatta hepuleita.

Tässä vähän uusia kuvia terassilta ja valjaslenkeiltä.

Ken tästä käy.... saa syödä ruohoa! Jihuu!

Määrätietoista tähyilyä, ulos ruoholle on päästävä!


Hilma on valmis vaikka mihin temppuihin lenkille päästäkseen, tässä se tekee solmua, tehkääpä palvelijat perässä!


Heta laiduntaa.

Hilma on tarkkana! Tulkaa tänne vaan, harakat, kyllä mä teille näytän!

Heta seuraa Hilman valjastelua.

Hei kaverit, se on nyt jo mun vuoro!

Ah tätä onnea ja autuutta, heinää!

Nyt mennään eikä meinata!

Älä sää plikka nyi siitä flexistä, mun täytyy nää hajut haistella, etkö sää usko!

sunnuntai 7. kesäkuuta 2009

Terassilla

Näyttelykuvat jää nyt laittamatta esille, kun niissä olin minä melkein kaikissa, ja haluan säästää teidät siltä näyltä. Ettei menisi yöunet... Näyttelystä jäi vähän sekalaiset tunnelmat, kissat oli tosi hermostuneita molemmat, sähisivät ja murisivat ja pelkäsivät. Olisiko hormoneilla osuutta asiaan, en tiedä, Hetakin kun on alkanut juoksut ja ovat nyt molemmat pillereillä. Kotosalla on nyt aika paljon nokkimisjärjestyksen selvittelyä, ei ole vielä pomo ratkennut. Mutta kyllä tyttäret tulee keskenään hyvin silti toimeen, leikkivät kahdestaan paljon rosvoa ja poliisia, ja tasapuolisesti ovat rosvoina vuoronperään. Mitä nyt joskus toinen on niiin tyhmä ja sitä täytyy läppästä nassuun...

Terassikausi on meilläkin alkanut, alun jännityksen jälkeen kissat on alkaneet viihtyä siellä hyvin. On paljon jännää nähtävää ja kuultavaa, ja joskus syötävääkin (kärpäsiä).

Tässä Heta ilta-auringon valossa, syventynyt punaväri on edukseen tässä valaistuksessa.
Kuten tästä kuvasta näkyy, melkoisia atleetteja kropaltaan ovat meidän neidit, eikä grammaakaan ylimääräistä. Bikinikunnossa....(toisin kuin emäntänsä).

"To boldly go where no cat has gone before..."
Onneksi terassi verkotettiin katonrajaan asti, on ihan uskomatonta, miten pienestä raosta abyt mahtuu. Jos pää menee johonkin koloon, niin menee koko kissakin. Heta jo kerran pääsi vikkelänä tyttönä karkuun katonrajaan jääneestä n. 1 cm (tai 5 cm) raosta.Onneksi jäi heti aitauksen viereen laiduntamaan, ruoho on HYVÄÄ!

Tässä jälleen uusi pakoyritys AlCATtrazista....

Mut on huomattu, tyylikäs perääntyminen: "Mä mihkään yritä, älä sä siinä huuda, telinevoimistelua...nääs".

Pakko mahtua... Ihan mukavaa täällä on loikoilla, usko pois!
Mutta miten täältä pääsee pois... tosi tyylikkäästi....
Jumissa! No jos mä vaan loikoilen täällä rennosti, eiköhän noi palvelijat tajua tulla irrottaan mut, apua....

Tässä on ollut varmasti KÄRPÄNEN!

"Nostakaa abyna orrelle, kuvaukset alkaa..."

Huhhuh, naapurit möykkää, parempi maastoutua välillä keinun alle, kun ei tiedä onko ne vaarallisia.

Tarkkana pitää olla, jokainen harakka noteerataan.

Epäilyttävää toimintaa tuollakin....
Jännien pihaleikkien jälkeen uni maittaa!