sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Maalisjuoksut 2

Hilma juoksee taas. 12 päivää oli väliä ja nyt on vauhti päällä taas. Eilen se oli vähän ärtynytkin, ei tykännyt, kun kynsiä koitettiin leikata vaan sähähti pahana. Mies ei oikein nukkunut viime yönä, minä kyllä vetelin hirsiä, kiitos korvatulppien. Miehen työkaveri oli joskus sanonut, ettei voi nukkua korvatulppien kanssa, kun "kuuluu se aivotoiminta". Todistettu on siis, ettei mulla sellaista ole, ei kuulu mitään...

Täyttelin vihdoin PIROKiin näyttelyilmoittautumiset, pitää maksaa ja laittaa laput postiin. Tohon juoksemiseen on varmaan sitten haettava pillerit, tai ei tuu näyteltyä, ei nukuttua!

Meillä kuuluu juoksuun ääntelyn lisäksi ratsastus. Hilma on joka tilaisuuden koittaessa hyppäämässä olkapäälle ja narisee siinä häntä pystyssä. Eilen se teki kahden metrin loikan miehen olkapäältä jääkaapin päälle, munia pyöritteleen. Selitys: meillä syödään paljon kananmunia, ja ne on parempia huoneenlämpöisinä. Joten niitä säilytetään keitettyinä kulhossa jääkaapin päällä, kun niillä oli pöytätasossa vähän liian kiva ja helppo leikkiä. Kissat kaivoi ne kulhosta, tyrkkäs vauhtia ja katseli kun ne putos lattialle. Sitten niitä oli kiva tuhota, kun sai kuoren ensin särölle. Eli jääkaapin päällä on siis kiva pyöritellä munia!

Toinen kova juttu on muovikassissa pyöriminen. Jos kukaan lukee Fingerporia, siinä oli kiva juttu kissasta, joka tykkäsi raapia vieraiden kasseja... Meillä niissä pyöritään kuin pienet hylkeet.

Täytyy päättää tänään kuvitta, ei ole oikein mitään kivaa esittää. Kunhan toi juoksu on ohi, aloitetaan naksutinkoulutus ja valjasharjoittelut. Laitan sitten videoo, kun kissat aamulla hakee Aamulehden postilaatikosta. Kovat on tavoitteet!

sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

Naksutinkoulutusmietteissä

Ostin eilen kirjan "Naksutinkoulutusta kissoille" ja olen innoissani lukenut sitä. Seuraavaksi täytyy ostaa naksutin ja aloittaa tositoimet. Olen tosi innoissani ja aivan varma, että kesällä meitin kissaneitit ovat oppineet kulkemaan valjaissa naksuttimen voimalla ja kaikki arkiset hoitotoimenpiteet sujuvat kuin tanssi vaan! Tai siis kissat ovat kouluttaneet meidät kulkemaan talutusnarun päässä naksutellen, mikä on kiva näkökulma asiaan tuossa kirjassa. Mutta niinhän se menee, kissat kouluttaa meitä ihan huomaamatta vastaamaan niiden haluihin, jos ei pidetä varaamme.
Tosi helposti tulee otettua lelu esille kun Hilma kiipeää kolmatta kertaa telkkarin päälle ja yritettyä leikittämällä saada sen huomiota suunnattua johonkin muuhun. Kas vain, näin se Hilma taisi löytää varman tavan saada leikkikaveri, ei kun telkun päälle ja oma höpölelu on heti esillä! Kissa - ihmiset 1-0! Jos naksuttimella löytyis parempi tapa kouluttaa, toivottavasti.

Viimeksi kirjailin kuulumisia kun Hilmalla oli juoksu, se meni 7 päivässä ohi ja nyt on taas rauhallista, no niin rauhallista kuin kahden aktiivisen 7-kuisen abyn huushollissa nyt voi koskaan olla... Heta ei ole vielä alkanut juokseen, tosin puskee kaikkea melko lemmekkäänä, josko olis sellaisia merkkejä?Kevätt odotellaan kaikki kiihkeästi, pääsis ulkoiluaitauksen tekoon ja opettaan valjaissa liikkumista, niin päästäis porukalla pihalle.

Tässä mitään naksuttimia tartte, kynsillä kun painaa, niin jos ei vauhti lisäänny, niin ääntely ainakin!
Ratsastuksen jälkeen on mukava lämmitellä rasittuneita lihaksiaan mun uuden parhaan ystävän, Ulkoisen Kovalevyn (aika urpo nimi, kylläkin) kainalossa. Se on niiiin ihanan lämmin ja hyrisee ja tärisee hiljaa!
Uusia harrastuksia on tää kolopesintä, aika siisti kolo tähän kiipeilytelineeseen onkin kissalle tehty, tästä on tosi hyvä väijyä noita kissanruuanlaittomenoja tossa liedellä!
Kolopesintää parityöskentelynä, kääntyminen tällä hyllyllä on tehtävä synkronoidusti, muuten kissut putoaa pönttöön (ikkuna on ylhäällä vessanseinässä, pöntön yläpuolella).
Petaamisessa on tosi kiva auttaa äiteä, kumma kyllä, kun välillä tuntuu, ettei se oikein osaa arvostaa meitin apua?
Tässä vielä värimalli jota käytettiin kissan hankintaan, eli meitin lattia. Äite on niin siisti ja tarkka ihminen, että halus just oikean väristä kissaa lattialle, ettei karvat näy (tosi siisti joo, ei kuulemma tartte imuroida niin usein, kun ei lika näy). Hilma pyytää lisään, etteihän se äite koskaan imuroi, teettää ne hommat surutta talouden miäsihmisellä, valittaa huonoa selkäänsä... Ovela on kissan-äite, ja laiska! Äite lisää itte, että naisihminen on viisas, vaikkakin vähän raihnainen ja kiittää imuroijaa!

keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

Maalisjuoksut

No nyt se on sit alkanut, mitä olen pelonsekaisin tunnoin odotellut, eli meitin ensimmäinen juoksu! Hilmalla on menossa kolmas päivä ilmeisesti ekaa juoksuaan, eikä merkeistä voi erehtyä. Totean tuossa että "ilmeisesti eka", koska se on ollut ainakin kerran aiemminkin jo vähän outo ja huutelevainen, mutta now it's the real thing! Ja pentuja on suunnitteilla vasta johkin vuoden vaihteeseen/ensi vuoteen. Pillerithän ne on sit haettava, jos tämä meno usein uusii.

Hilma tosiaan huutaa ja maukuu melkoisen äänekkäästi ja on levoton. Äsken sillä oli sellainen peuhukohtaus, ensin kipusi syliin kiemurtelemaan ja sitten kieriskeli tossa tietsikan vieressä ja lattialla, välillä kaihoisan kumeasti moukuillen! Nyt juoksee alakerrassa mouruamassa. Tekstailin uutisia kasvattaja Pialle, ja uhkasin pistää Hilman pihalle kulmakunnan kollin iloksi, on meinaan komea kolli, sen pääkin on HIlmaa isompi. Mahtais tulla veikeitä pentuja...

Katsotaan nyt kuinka pitkään meillä juostaan, ja koska Heta seuraa perässä, täytyy varmaan odottaa ainakin seuraava juoksu, ennen kuin voi laittaa pillereillekään.

Tässä muutama arkikuva, ei ole tullut vielä otettua mitään kiimakuvia, mutta ei kai niitä voi näin siisteille sivuille laittaakaan...
Tässä kaikille abykolleille kuva Hilmasta, näin kiiltävä turkkinen neito olis täällä Nokialla päiväkahviseuraa vailla, nimimerkillä kermakahvit ja tositarkoituksella!
Kyllä Hetankin (oikealla) turkki on alkanut tummua ja kiiltää, se oli pitkään tosi vaisu ja matta.
Kyllä siitä vielä kunnon punainen tulee!
Tässä siskot saman ikkunan ääressä jälleen, mun tietsikka on tässä niitten vieressä vasemmalla puolella ja ne yleensä istuu mun luona nenät ikkunassa, kun teen töitä koneella (jos eivät osallistu aktiivisesti sorkkimalla näppistä). Jos oikein tarkkaan katsotte, niin puun vieressä on lintulauta, jolla vierailevia oravia on sitten ihana seurata! Zoomi ei antanut periksi, yritin ottaa lähikuvaa oravasta, joka on parhaillaan laudalla aterioimassa.