Syksyä kohden

Tylsä otsikko, ainakin niille meistä, jotka tykkää kesästä ja lämmöstä ja ulkoilusta. Vielä on lämpimiä viikkoja edessä, mutta elokuun myötä syksy alkaa pikkuhiljaa lähestyä. Olenkin mietiskellyt, jotta pitäisikö alkaa neulomaan kissoille nuttuja, jotta voitaisiin ulkoilla kylmilläkin keleillä. No, yritetään kuitenkin nauttia vielä näistä kesäkeleistä.

Kissathan täytti vuoden tuossa 20.7. Sitä juhlistettiin possun sydämellä ja ulkoilulla, kotiväen kesken matalalla profiililla.

Kissat on ulkoilleet päivittäin, tunnista ihan neljään viiteen tuntiin asti. Mehiläisistä ja amppareista on ollut edelleen kiusaa, Hetaa on pistänyt yksi ja Hilmaa kaksi tähän mennessä. Eilen kun siivosin kissojen ulkohuussin, löytyi sieltä haudattuna kuollut amppari. Ja edelleen niillä on kauhea hinku niiden perään, samoin kuin kaiken muunkin lentävän. Sydän syrjällään saa katsoa niiden kuolonloikkia kärpästen perään terassin kattotuolien välissä.

Heta bongaa kärpäsen.

Sisarellista nojailua kärpäsjahdin lomassa.

Siivottiin ja keittiön mattojen liukuesteet olikin mukava juttu.

Hilman uusi pesä! Kaiken lisäksi nää muovilärpäkkeet haisee tosi mielenkiintoisilta!

Tästä on tosi hyvä pitää silmällä ohikulkevaa eläimistöä, tähtäimessä taisi olla harakka.

Kissat pyörii just nyt nilkoissa ja maukuu, välillä ne ryntää kuljetuskoppaan huutamaan. me on viety ne aina ulos kopassa, joten ne on oppineet todellakin rakastamaan sitä boksia. Aamusta ja iltapäivästä ne yleensä vinkuu pihalle, silloin on totuttu ulkoilemaan. Illalla ne tajuaa yleensä, että nyt on päivä pulkassa, ulkoilut ulkoiltu tältä päivältä ja ne leikkii ihan kivasti kahdestaan sisällä. Täytyy vissiin tästä lähteä kisujen kanssa pihalle, ilma on harmaa, mutta lämmin.

Kesäpuuhia

Nyt on sitten treenattu kissojen kanssa pari viikkoa ulkoilua sekä terassilla että valjaissa. Ilmat olikin pari viikkoa aivan ihanat, lämpöä riitti ylenpalttisesti ja lämpimimpinä päivinä kissat lepäili rennosti varjossa ja vietti useita tunteja terassilla. Sinne ollaan jo kotiuduttu täysin. Kärpästen ja mehiläisten kamikaze-lennot verkotetulle terassille ovat suurta hupia, kissat suorastaan lentävät verkkoa pitkin ylös katonrajaan kaikkien öttiäisten perässä.

Mehiläiset tuottavat hieman murhettakin. Pari päivää sitten Heta nappasi mehiläisen lennosta tassuihinsa ja se pisti sitä etutassuun. Kipeää teki, ja tassu turposi heti kohtalaisesti. Tämä ei tahtia hidastanut, Heta kiipesi verkkoa pitkin hurjana pienen tassun nuolemissession jälkeen. Minä kuitenkin pidin parhaana kissaa lääkitä, hain apteekista kyypakkauksen ja annoin yhdestä tabletista 1/4-osan sille, ja turvotus laskikin parissa tunnissa. Kuulostaa yksinkertaiselta, tuo annoin tabletin... Seppo piti kiinni ja minä survoin pilleriä kurkkuun... Heta ei ole oikein hyvä ottamaan tabletteja, ja sillekin kun pitää antaa viikoittain se perskutin E-pilleri.

No, heti seuraavana päivänä terassilla mehiläisjahti jatkui entiseen tahtiin, yksi pökkäsi Hetaa nenään, ei ilmeisesti pistänyt, mutta kissa kyllä lipoi nenäänsä pitkään. Hilma kaappasi pari mehiläistä tassuihinsa, ja minä kyllästyin jännittämään, että koska taas napsahtaa. Parturoin terassia reunustavan keijuangervon niin, että kukintoja ei ole verkotuksen lähellä. Nyt mehiläiset puuhailee parinkymmenen sentin päässä verkosta, ja vain joku satunnainen eksyy verkon lähelle tai sisään. Kissoilla on kuitenkin mielenkiintoista kyttäämistä koko ajan niissä pensaissa, niissä käy todella vilkas meden keruu.

Valjastelu sujuu todella hienosti. Kissat oppi sen todella vaivattomasti, ne mennä viipottaa flexissä tosi hienosti. Heta on vaan tosi säikky ja pelokas, ja se saa helposti hepuleita ihan tutuistakin ja vieraista yllättävistä äänistä. Heta myös stressaantuu äkkiä, kun kävely on kestänyt liian pitkään; muuttuu vauhkoksi ja alkaa pelätä kaikkea. Joten se on huomattava viedä terassille ennen kuin stressikynnys on ylitetty. Hilma ottaa rauhallisemmin ja jaksaa valjastella tosi pitkään saamatta hepuleita.

Tässä vähän uusia kuvia terassilta ja valjaslenkeiltä.

Ken tästä käy.... saa syödä ruohoa! Jihuu!

Määrätietoista tähyilyä, ulos ruoholle on päästävä!

Hilma on valmis vaikka mihin temppuihin lenkille päästäkseen, tässä se tekee solmua, tehkääpä palvelijat perässä!


Heta laiduntaa.

Hilma on tarkkana! Tulkaa tänne vaan, harakat, kyllä mä teille näytän!

Heta seuraa Hilman valjastelua.

Hei kaverit, se on nyt jo mun vuoro!

Ah tätä onnea ja autuutta, heinää!

Nyt mennään eikä meinata!

Älä sää plikka nyi siitä flexistä, mun täytyy nää hajut haistella, etkö sää usko!

Terassilla

Näyttelykuvat jää nyt laittamatta esille, kun niissä olin minä melkein kaikissa, ja haluan säästää teidät siltä näyltä. Ettei menisi yöunet... Näyttelystä jäi vähän sekalaiset tunnelmat, kissat oli tosi hermostuneita molemmat, sähisivät ja murisivat ja pelkäsivät. Olisiko hormoneilla osuutta asiaan, en tiedä, Hetakin kun on alkanut juoksut ja ovat nyt molemmat pillereillä. Kotosalla on nyt aika paljon nokkimisjärjestyksen selvittelyä, ei ole vielä pomo ratkennut. Mutta kyllä tyttäret tulee keskenään hyvin silti toimeen, leikkivät kahdestaan paljon rosvoa ja poliisia, ja tasapuolisesti ovat rosvoina vuoronperään. Mitä nyt joskus toinen on niiin tyhmä ja sitä täytyy läppästä nassuun...

Terassikausi on meilläkin alkanut, alun jännityksen jälkeen kissat on alkaneet viihtyä siellä hyvin. On paljon jännää nähtävää ja kuultavaa, ja joskus syötävääkin (kärpäsiä).

Tässä Heta ilta-auringon valossa, syventynyt punaväri on edukseen tässä valaistuksessa.
Kuten tästä kuvasta näkyy, melkoisia atleetteja kropaltaan ovat meidän neidit, eikä grammaakaan ylimääräistä. Bikinikunnossa....(toisin kuin emäntänsä).

"To boldly go where no cat has gone before..."
Onneksi terassi verkotettiin katonrajaan asti, on ihan uskomatonta, miten pienestä raosta abyt mahtuu. Jos pää menee johonkin koloon, niin menee koko kissakin. Heta jo kerran pääsi vikkelänä tyttönä karkuun katonrajaan jääneestä n. 1 cm (tai 5 cm) raosta.Onneksi jäi heti aitauksen viereen laiduntamaan, ruoho on HYVÄÄ!

Tässä jälleen uusi pakoyritys AlCATtrazista....

Mut on huomattu, tyylikäs perääntyminen: "Mä mihkään yritä, älä sä siinä huuda, telinevoimistelua...nääs".

Pakko mahtua... Ihan mukavaa täällä on loikoilla, usko pois!
Mutta miten täältä pääsee pois... tosi tyylikkäästi....
Jumissa! No jos mä vaan loikoilen täällä rennosti, eiköhän noi palvelijat tajua tulla irrottaan mut, apua....

Tässä on ollut varmasti KÄRPÄNEN!

"Nostakaa abyna orrelle, kuvaukset alkaa..."

Huhhuh, naapurit möykkää, parempi maastoutua välillä keinun alle, kun ei tiedä onko ne vaarallisia.

Tarkkana pitää olla, jokainen harakka noteerataan.

Epäilyttävää toimintaa tuollakin....
Jännien pihaleikkien jälkeen uni maittaa!

Uusia kuvia

Uudella kameralla on nyt sitten harjoiteltu, siis Seppo on, en minä vielä. Pitää kai munkin vähän perehtyä, mutta en ole hyvä sellaisissa asioissa. Aika hassua sinänsä, että työkseni myyn kaihileikkauskoneita ja muuta aika teknistä kamaa, ja ne mä kyllä hallitsen hyvin. Vapaa-ajalla ei sitten aivot pelaa...

Laitan tähän muutaman uuden kuvan, ei ole enää pirunsilmiä!

Heta-neiti poseeraa, vau, mitkä sääret!
Hilma isottelee, älä sä kuule yritä mitään, taikka mä tempaisen!
Mitä toi tyyppi työntää tota putkea mun naamaan?

Kato, kun mä oon KAUNIS!

Tässä me otettais päikkärit, mutta taas toi tyyppi heiluu ton putken kanssa, siis me ei kestetä enempää!

Enks mä oo ihana... anna herkkuruokaa!

Palataan kohta asiaan PIROK-näyttelykuulumisten ja kuvien kanssa!

Hyvästit pirunsilmille

Eilen haettiin verkkokaupasta uusi kamera, ja kiiluvat kissansilmät on toivottavasti historiaa. Laitan tähän muutamia vanhalla kameralla otettuja kuvia, joissa vielä on hehkuvia silmiä. Luvassa on ehkä laadukkaampia kuvia tulevaisuudessa, Sepon ottamana ainakin, mutta mulla voi viedä aikaa oppia käyttään uutta kameraa. Joten saattaa olla, että minä turvaudun jatkossakin vanhaan kameraan.

Parin viikon päästä on PIROK-näyttely, siihen on valmistauduttu hurjasti. Tarkoittaa sitä, että olen pikkuhiljaa yrittänyt totuttaa Hetaakin furminaattoriin, Hilma sietää harjaamista jo aika hyvin. Naksuttimella olen yrittänyt opettaa Hetaa tykkäämään furminaattorista, niin, että ensin se on pökkinyt sitä nenällä, josta on tullut naks ja makupala palkkioksi. Sitten olen totuttanut sen sietämään harjan kosketusta nopeasti kylkeen. Sekin jo sujuu, mutta paria vetoa pitemmälle ei ole vielä päästy. Harja on piilossa laatikossa, ja kun sen nyt ottaa esiin, tulee Heta innolla sitä pökkimään, joten eiköhän sitä vielä kunnolla harjaamaankin päästä, ajan kanssa. Lähtökohta oli kuitenkin se, että jos sitä yritti metriä lähemmäksi harjaa, se pillastui täysin.

Sisko perheineen just kävi kylässä, ja oli tosi kiva, että Hetakin tuli reippaasti moikkaamaan ja vähän halusi rapsutuksiakin. Se on alkanut rohkaistuun viime aikoina melkoisesti. Keskenään kissat leikkii ja juoksee taloa ympäri ihan hulluina, ovat kyllä kovassa kunnossa kuin voi pieni kissa ikinä olla.

Sisäharjoittelurataan kuuluu myös kirjahylly

Harakoiden toiminta puissa on lisääntynyt hurjasti, niitä pidetään silmällä herkeämättä.Höpölelu saa kyytiä! Hilman ehdoton lempilelu.
Höpölelusta henki pois!

Äite oli haravahommissa pihalla ja me sen hanskat ryövättiin. Ihana rusakon papanoiden tuoksu, haistelusta ei meinannut tulla loppua. Hanska tapettiin ja sitten sitä riepotettiin voitonriemuisesti ympäri huushollia. Kissat - rusakot 1 -0!
Seppo on rakentanut kissoille tarhaa pihaan, laitetaan sitten kuvaa, kun saadaan valmiiksi ja kissat ulkoilemaan.

Tässä Heta totuttelee pienemmässä mittakaavassa tarhaelämään.. Onks tää muka kivaa, hä?

Kaiken touhun ja kohelluksen keskelle mahtuu joku hiljainenkin hetki, aamuauringossa köllöttely on huippuhetkiä kissan elämässä!

Sylikissat

Huhtikuu on jo hyvää vauhtia menossa ja pääsiäistunnelmissa ryhdyin vähän päivittelemään kissojen kuulumisia. Tarkoituksena oli tänä pääsiäisenä lähteä kyläilemään Mikkeliin, johon tässä lähtee pikaisen paranemisen toivotukset Raijalle ja Roksulle, joiden flunssa muutti vähän suunnitelmia. Kissojen piti olla kissahotellissa ekaa kertaa, tarkoituksena olisi totuttaa kissat hotellielämään niin, ettei oltaisi tulevaisuudessa riippuvaisia satunnaisten kissavahtien avusta jos mieli tekee matkalle. No, viedään katit heti hoitoon, kun seuraava reissu järjestyy.

Heta ja Hilma vietti yhden yön miehen vanhemmilla ja hyvin meni vierailu. Siellä oli laitettu keittiöjakkaraa ikkunan eteen kissojen tähyilypaikaksi, vaihdettu kissankestävää päiväpeitettä ja nosteltu koriste-esineitä pois tieltä. Suuri ihmetyksen aihe kateille oli muurahaiset. Anoppilassa kun ilmeisesti on jonkin tasoinen kosteusvaurio, koska muurahaisia siellä piisaa, en ymmärrä miksi niitä muuten olisi koko ajan. Ensin olivat tytöt kuulemma pelänneet niitä, mutta sitten olivat vissiin päässeet makuun...

Kissoista tuli sillä reissulla sylikissoja. Heta ei ole koskaan aiemmin suostunut syliin, mutta nyt on tosi mielelläänitse syliin änkeämässä. Taisivat tajuta vierasreissulla, että täähän onkin ihan kiva koti ja täytyy tehdä parhaansa, ettei joudu taas rangaistussiirtolaan yöksi.. Sama juttu tapahtui Pertsa- ja Kilu-kissoille, niistä tuli uskollisia sylikissoja viikon kissahoitolaoleskelun jälkeen. Home sweet home!

Tässä kuva todisteeksi:

Olin viikon työreissussa Ateenassa ja tässä paikallisilta kissoilta kuvatervehdys. Katselin, kun yksi oikein rähjäinen kissa yritti sisään yhteen matkamuistomyymälään, se oli sen näköinen, että sillä oli kirppuja, matoja ja lisäksi se oli kovin likainen ja linkutti. Ajattelin, että se myymälän setä varmaan potkaisee sen pellolle. Oli tosi kiva huomata, että sillä sedällä oli myymälän takaosassa pöydän alla kissabaari, jossa oli erilaisia kissanruokia, vettä ja lepopaikka kulkukissoille. Kissa kävi syömässä buffetista, kiitti kaupan setää puskemalla sitä sääreen ja sai rapsutuksen vielä ruuan päälle. Sen myymälä edessä olikin kynnysmatto, jossa oli kissan kuva ja teksti:"Welcome". Todellinen kissanystävä!

Nämä kujakatit oli aika hyvinvoivan näköisiä.

Tässä vielä muutama kuva kassi-kissoista:

Ja lopuksi meitin pääsiäislammas! Hilma tykkää kaapeista, niinkuin kaikki kissat ja erityisesti keittoastioista. Tässä tyttö on virittäytynyt paistin osaan, kuvittelee vissiin olevansa pääsiäislammas paistinpannulla!

Maalisjuoksut 2

Hilma juoksee taas. 12 päivää oli väliä ja nyt on vauhti päällä taas. Eilen se oli vähän ärtynytkin, ei tykännyt, kun kynsiä koitettiin leikata vaan sähähti pahana. Mies ei oikein nukkunut viime yönä, minä kyllä vetelin hirsiä, kiitos korvatulppien. Miehen työkaveri oli joskus sanonut, ettei voi nukkua korvatulppien kanssa, kun "kuuluu se aivotoiminta". Todistettu on siis, ettei mulla sellaista ole, ei kuulu mitään...

Täyttelin vihdoin PIROKiin näyttelyilmoittautumiset, pitää maksaa ja laittaa laput postiin. Tohon juoksemiseen on varmaan sitten haettava pillerit, tai ei tuu näyteltyä, ei nukuttua!

Meillä kuuluu juoksuun ääntelyn lisäksi ratsastus. Hilma on joka tilaisuuden koittaessa hyppäämässä olkapäälle ja narisee siinä häntä pystyssä. Eilen se teki kahden metrin loikan miehen olkapäältä jääkaapin päälle, munia pyöritteleen. Selitys: meillä syödään paljon kananmunia, ja ne on parempia huoneenlämpöisinä. Joten niitä säilytetään keitettyinä kulhossa jääkaapin päällä, kun niillä oli pöytätasossa vähän liian kiva ja helppo leikkiä. Kissat kaivoi ne kulhosta, tyrkkäs vauhtia ja katseli kun ne putos lattialle. Sitten niitä oli kiva tuhota, kun sai kuoren ensin särölle. Eli jääkaapin päällä on siis kiva pyöritellä munia!

Toinen kova juttu on muovikassissa pyöriminen. Jos kukaan lukee Fingerporia, siinä oli kiva juttu kissasta, joka tykkäsi raapia vieraiden kasseja... Meillä niissä pyöritään kuin pienet hylkeet.

Täytyy päättää tänään kuvitta, ei ole oikein mitään kivaa esittää. Kunhan toi juoksu on ohi, aloitetaan naksutinkoulutus ja valjasharjoittelut. Laitan sitten videoo, kun kissat aamulla hakee Aamulehden postilaatikosta. Kovat on tavoitteet!