Heta ja Hilma: Kissanautit

Vuosi vaihtui ilotulitteiden räiskeessä. Me ei tuliteltu, mutta naapurit "ystävällisesti" pitivät metelistä huolen. Vähän jännitin kissojen reaktioita, Pertsa- ja Kilu-kissat inhosivat ja pelkäsivät raketteja ihan hysteriaan asti. Hilma oli tosi cool, ei silmää eli korvaa raketeille räpsäyttänyt. Heta oli vähän säikky ensimmäisten rakettien aikaan, mutta sekin rauhoittui pian ja ilta meni siltä osin tosi hienosti.

Meillä oli vieraita siinä uuden vuoden aikaan pari yötä ja niidenkin kanssa kissat oli heti tosi kavereita, nukkuivat vieressä ja seurustelivat. Rakettien paukkuessa ne sitten juoksi ja riehui sen aattoillan n. 3-4 tuntia yhteen menoon. Joten kyllä ne raketit vähän tietysti niihin vaikutti, niistä tuli yliaktiivisia. Uudenvuoden päivän ne sitten nukkui, eivät jaksaneet edes leikkiä, oli ollut sen verran jännää.

Kissat on kasvaneet mukavasti, värit hieman tummuneet, Hilmalla on tässä vaiheessa tullut tosi voimakkaasti esille etujalkojen takapuolen raidoitus. Hetalla oli pariviikkoa sitten yllättäen tosi selvät raidat rinnalla, jossa mä en ole niitä ennen huomannut, mutta nyt ne on musta vähän häipyneet. Se on sen verran syventänyt väriään, että hämärässä niitä ei meinaa erottaa toisistaan (taidan tarvita silmälasit), mutta kyllä valoisassa ne on aivan eriväriset.

Ainoa asia, mikä vähän huolettaa, on Hetan asenne herkkuruokaan, eli raakaan lihaan ja kalaan. Jos sille antaa peukalonkynttä suuremman palan raakaruokaa, se murisee ja sähisee tosissaan ja sitten se riepottaa sitä palasta ympäri kämppää. Palanen tapetaan moneen kertaan ja heitellään tapeteille jne. En oikein tiedä miten suhtautua asiaan, joten olen lähinnä yrittänyt pieniä ruuan tosi pieneksi. Sitten se selvästi hakee lisää jännitystä elämäänsä, tuo sen palasen lähelle tai juoksee jalkojen välistä sen kanssa, jotta voi puolustaa sitä murisemalla... Sillä on muutenkin saalistusvaisto tosi herkässä, oravat ja pikkulinnut vaanitaan ikkunassa tosi tarkkaan. Mä luulen, että se sais ne vaivatta kiinni, jos vaan sais mahdollisuuden. Muuten se on muuttunut sylikissa suuntaan, sängyssä tulee viereen ja peiton alle, puskee ja haluaa rapsutusta ja on seurallinen, sylissä ei muuten vielä viihdy.

Toi ruokajuttu on sikäli hankala, kun meillä on keittiö samaa tilaa muun kämpän kanssa, niin ei voi sulkea ovia ja antaa sen puuhailla siellä keittiössä, vaan se sotkee joka paikan. Kyllä Hilmakin saattaa vähän kuljettaa, niinhän teki Pertsa ja Kilukin, se on ihan luonnollista, mutta yleensä se suostuu syömään sen ruuan ruokapaikalla, kun sen ruuan vie sinne takaisin. Toivotaan, että Hetakin kasvaisi tuon asian ohi jossain vaiheessa.

Ja sitten vähän uuden vuoden ihmeitä: Nokialla on nähty ufo! Hilma halusi heti lähteä sinne, "Where no cat has gone before!" eli toisiin kissagalakseihin ja kapusi kyytiin, mutta Heta tekniikkakissana oli sitä mieltä, että laskeutumisen yhteydessä ufo on kiepsahtanut nurin ja se täytyy kääntää, jotta lähtö onnistuu.