Mehiläiset tuottavat hieman murhettakin. Pari päivää sitten Heta nappasi mehiläisen lennosta tassuihinsa ja se pisti sitä etutassuun. Kipeää teki, ja tassu turposi heti kohtalaisesti. Tämä ei tahtia hidastanut, Heta kiipesi verkkoa pitkin hurjana pienen tassun nuolemissession jälkeen. Minä kuitenkin pidin parhaana kissaa lääkitä, hain apteekista kyypakkauksen ja annoin yhdestä tabletista 1/4-osan sille, ja turvotus laskikin parissa tunnissa. Kuulostaa yksinkertaiselta, tuo annoin tabletin... Seppo piti kiinni ja minä survoin pilleriä kurkkuun... Heta ei ole oikein hyvä ottamaan tabletteja, ja sillekin kun pitää antaa viikoittain se perskutin E-pilleri.
No, heti seuraavana päivänä terassilla mehiläisjahti jatkui entiseen tahtiin, yksi pökkäsi Hetaa nenään, ei ilmeisesti pistänyt, mutta kissa kyllä lipoi nenäänsä pitkään. Hilma kaappasi pari mehiläistä tassuihinsa, ja minä kyllästyin jännittämään, että koska taas napsahtaa. Parturoin terassia reunustavan keijuangervon niin, että kukintoja ei ole verkotuksen lähellä. Nyt mehiläiset puuhailee parinkymmenen sentin päässä verkosta, ja vain joku satunnainen eksyy verkon lähelle tai sisään. Kissoilla on kuitenkin mielenkiintoista kyttäämistä koko ajan niissä pensaissa, niissä käy todella vilkas meden keruu.
Valjastelu sujuu todella hienosti. Kissat oppi sen todella vaivattomasti, ne mennä viipottaa flexissä tosi hienosti. Heta on vaan tosi säikky ja pelokas, ja se saa helposti hepuleita ihan tutuistakin ja vieraista yllättävistä äänistä. Heta myös stressaantuu äkkiä, kun kävely on kestänyt liian pitkään; muuttuu vauhkoksi ja alkaa pelätä kaikkea. Joten se on huomattava viedä terassille ennen kuin stressikynnys on ylitetty. Hilma ottaa rauhallisemmin ja jaksaa valjastella tosi pitkään saamatta hepuleita.
Tässä vähän uusia kuvia terassilta ja valjaslenkeiltä.
Ken tästä käy.... saa syödä ruohoa! Jihuu!
Määrätietoista tähyilyä, ulos ruoholle on päästävä!
Hilma on valmis vaikka mihin temppuihin lenkille päästäkseen, tässä se tekee solmua, tehkääpä palvelijat perässä!
Heta laiduntaa.
Hilma on tarkkana! Tulkaa tänne vaan, harakat, kyllä mä teille näytän!
Heta seuraa Hilman valjastelua.
Hei kaverit, se on nyt jo mun vuoro!
Ah tätä onnea ja autuutta, heinää!
Nyt mennään eikä meinata!
Älä sää plikka nyi siitä flexistä, mun täytyy nää hajut haistella, etkö sää usko!
2 kommenttia:
Oi heitä kaunistuksia! Ihania kesäkuvia - tyttöset selvästi nauttii elämästään :)
Meillä on Almukan kanssa sama juttu, haluaisi valjastella ihan tuossa kodin edustalla vain hetken verran ja stressaa pidempiä reissuja.
Meillä on onneksi vältytty mehiläisten pistoilta *kop kop*
Ikävää kun jännä leikki loppuu kivuliaasti, mutta onneksi Heta on sisukas tyttö eikä moisista lannistu :)
Jäi sitten tänä kesänä kukat laittamatta parvekkeelle juuri tuon pistiäisvaaran vuoksi. Pari murattia nyt koittaa piristää olemassaolollaan, parempi sekin kun ei mitään :)
Hieno tuo verkotettu terassi! Paijausta kauniille kissoille.
Lähetä kommentti