Yorkshiren kissa

Ilmat on alkaneet kylmeneen, niin kuin kaikki olemme varmaan huomanneet. Hetaa ei juuri viileä haittaa, mutta Hilma on todella kylmänarka, ja kuitenkin mieli olisi ulkoilemaan. Käytiinkin takkiostoksilla, ja Lielahdesta löytyi Hilmalle hyvä takki. Myyjä sanoi, että se on pienen koiran flanelliloimi, ja että niitä on myyty Yorkshiren terriereille viimeksi. Otettin sitten sellainen 5 euron loimi kokeeksi ja se olikin oikein passelin kokoinen. Hilma kyllä oli vähän närkästynyt, kun joutui koiran vaatteisiin, mutta suostui sitten ihmeteltävän helposti pukeutumaan Yorkshiren kissaksi.

Tässä mennään koeajolla, takki kiristää pikkuisen etujaloista, joten Hilma kävelee vähän töpsöttämällä alkuunsa. Hännän asento kertoo, että lämpimämpää on!


Heta tarkenee vielä ihan hyvin, aika kovasta tuulesta huolimatta piti kiivetä sitikan katolle tähysteleen naapurin pihaan.

Hilma tykkää saabin katosta. Hilma on tässä vähän happaman näköinen, kun me palvelusväki naurettiin sille. Ei vaan voinut olla nauramatta, kun toi takki tekee siitä niin papillisen tärkeän näköisen, ihan kuin messukasukka tai kuoropojan alba.

Heta tykkää väijyä havuissa, tietää, että vihreä sopii sille!

Catwalkilla: "Kattokaa, mulla on uudet vaatteet, aika reteetä!"

Punapajun siimeksessä on mukava katsella ruokaa, siis pikkulintuja: "Voi, kun sais tollaisen edes kerran hampaisiinsa!"

"Does my bum look big in this?"

Metsän siimeksessä....on vissiin hiiruja! Tai ainaskin siellä rapisee jännästi!

Ostettin Hetallekin samanlainen takki, laitetaan kuvaa seuraavan kerran. Heta vaan vielä pärjää ilmankin, mutta hilma ei meinaa tarjeta takinkaan kanssa. Täytyy ostaa sille minkkiturkki, tai hiiruturkki, sitä olis varmaan kiva nuoleskella!