Terassilla

Näyttelykuvat jää nyt laittamatta esille, kun niissä olin minä melkein kaikissa, ja haluan säästää teidät siltä näyltä. Ettei menisi yöunet... Näyttelystä jäi vähän sekalaiset tunnelmat, kissat oli tosi hermostuneita molemmat, sähisivät ja murisivat ja pelkäsivät. Olisiko hormoneilla osuutta asiaan, en tiedä, Hetakin kun on alkanut juoksut ja ovat nyt molemmat pillereillä. Kotosalla on nyt aika paljon nokkimisjärjestyksen selvittelyä, ei ole vielä pomo ratkennut. Mutta kyllä tyttäret tulee keskenään hyvin silti toimeen, leikkivät kahdestaan paljon rosvoa ja poliisia, ja tasapuolisesti ovat rosvoina vuoronperään. Mitä nyt joskus toinen on niiin tyhmä ja sitä täytyy läppästä nassuun...

Terassikausi on meilläkin alkanut, alun jännityksen jälkeen kissat on alkaneet viihtyä siellä hyvin. On paljon jännää nähtävää ja kuultavaa, ja joskus syötävääkin (kärpäsiä).

Tässä Heta ilta-auringon valossa, syventynyt punaväri on edukseen tässä valaistuksessa.
Kuten tästä kuvasta näkyy, melkoisia atleetteja kropaltaan ovat meidän neidit, eikä grammaakaan ylimääräistä. Bikinikunnossa....(toisin kuin emäntänsä).

"To boldly go where no cat has gone before..."
Onneksi terassi verkotettiin katonrajaan asti, on ihan uskomatonta, miten pienestä raosta abyt mahtuu. Jos pää menee johonkin koloon, niin menee koko kissakin. Heta jo kerran pääsi vikkelänä tyttönä karkuun katonrajaan jääneestä n. 1 cm (tai 5 cm) raosta.Onneksi jäi heti aitauksen viereen laiduntamaan, ruoho on HYVÄÄ!

Tässä jälleen uusi pakoyritys AlCATtrazista....

Mut on huomattu, tyylikäs perääntyminen: "Mä mihkään yritä, älä sä siinä huuda, telinevoimistelua...nääs".

Pakko mahtua... Ihan mukavaa täällä on loikoilla, usko pois!
Mutta miten täältä pääsee pois... tosi tyylikkäästi....
Jumissa! No jos mä vaan loikoilen täällä rennosti, eiköhän noi palvelijat tajua tulla irrottaan mut, apua....

Tässä on ollut varmasti KÄRPÄNEN!

"Nostakaa abyna orrelle, kuvaukset alkaa..."

Huhhuh, naapurit möykkää, parempi maastoutua välillä keinun alle, kun ei tiedä onko ne vaarallisia.

Tarkkana pitää olla, jokainen harakka noteerataan.

Epäilyttävää toimintaa tuollakin....
Jännien pihaleikkien jälkeen uni maittaa!

Uusia kuvia

Uudella kameralla on nyt sitten harjoiteltu, siis Seppo on, en minä vielä. Pitää kai munkin vähän perehtyä, mutta en ole hyvä sellaisissa asioissa. Aika hassua sinänsä, että työkseni myyn kaihileikkauskoneita ja muuta aika teknistä kamaa, ja ne mä kyllä hallitsen hyvin. Vapaa-ajalla ei sitten aivot pelaa...

Laitan tähän muutaman uuden kuvan, ei ole enää pirunsilmiä!

Heta-neiti poseeraa, vau, mitkä sääret!
Hilma isottelee, älä sä kuule yritä mitään, taikka mä tempaisen!
Mitä toi tyyppi työntää tota putkea mun naamaan?

Kato, kun mä oon KAUNIS!

Tässä me otettais päikkärit, mutta taas toi tyyppi heiluu ton putken kanssa, siis me ei kestetä enempää!

Enks mä oo ihana... anna herkkuruokaa!

Palataan kohta asiaan PIROK-näyttelykuulumisten ja kuvien kanssa!

Hyvästit pirunsilmille

Eilen haettiin verkkokaupasta uusi kamera, ja kiiluvat kissansilmät on toivottavasti historiaa. Laitan tähän muutamia vanhalla kameralla otettuja kuvia, joissa vielä on hehkuvia silmiä. Luvassa on ehkä laadukkaampia kuvia tulevaisuudessa, Sepon ottamana ainakin, mutta mulla voi viedä aikaa oppia käyttään uutta kameraa. Joten saattaa olla, että minä turvaudun jatkossakin vanhaan kameraan.

Parin viikon päästä on PIROK-näyttely, siihen on valmistauduttu hurjasti. Tarkoittaa sitä, että olen pikkuhiljaa yrittänyt totuttaa Hetaakin furminaattoriin, Hilma sietää harjaamista jo aika hyvin. Naksuttimella olen yrittänyt opettaa Hetaa tykkäämään furminaattorista, niin, että ensin se on pökkinyt sitä nenällä, josta on tullut naks ja makupala palkkioksi. Sitten olen totuttanut sen sietämään harjan kosketusta nopeasti kylkeen. Sekin jo sujuu, mutta paria vetoa pitemmälle ei ole vielä päästy. Harja on piilossa laatikossa, ja kun sen nyt ottaa esiin, tulee Heta innolla sitä pökkimään, joten eiköhän sitä vielä kunnolla harjaamaankin päästä, ajan kanssa. Lähtökohta oli kuitenkin se, että jos sitä yritti metriä lähemmäksi harjaa, se pillastui täysin.

Sisko perheineen just kävi kylässä, ja oli tosi kiva, että Hetakin tuli reippaasti moikkaamaan ja vähän halusi rapsutuksiakin. Se on alkanut rohkaistuun viime aikoina melkoisesti. Keskenään kissat leikkii ja juoksee taloa ympäri ihan hulluina, ovat kyllä kovassa kunnossa kuin voi pieni kissa ikinä olla.

Sisäharjoittelurataan kuuluu myös kirjahylly

Harakoiden toiminta puissa on lisääntynyt hurjasti, niitä pidetään silmällä herkeämättä.Höpölelu saa kyytiä! Hilman ehdoton lempilelu.
Höpölelusta henki pois!

Äite oli haravahommissa pihalla ja me sen hanskat ryövättiin. Ihana rusakon papanoiden tuoksu, haistelusta ei meinannut tulla loppua. Hanska tapettiin ja sitten sitä riepotettiin voitonriemuisesti ympäri huushollia. Kissat - rusakot 1 -0!
Seppo on rakentanut kissoille tarhaa pihaan, laitetaan sitten kuvaa, kun saadaan valmiiksi ja kissat ulkoilemaan.

Tässä Heta totuttelee pienemmässä mittakaavassa tarhaelämään.. Onks tää muka kivaa, hä?

Kaiken touhun ja kohelluksen keskelle mahtuu joku hiljainenkin hetki, aamuauringossa köllöttely on huippuhetkiä kissan elämässä!

Sylikissat

Huhtikuu on jo hyvää vauhtia menossa ja pääsiäistunnelmissa ryhdyin vähän päivittelemään kissojen kuulumisia. Tarkoituksena oli tänä pääsiäisenä lähteä kyläilemään Mikkeliin, johon tässä lähtee pikaisen paranemisen toivotukset Raijalle ja Roksulle, joiden flunssa muutti vähän suunnitelmia. Kissojen piti olla kissahotellissa ekaa kertaa, tarkoituksena olisi totuttaa kissat hotellielämään niin, ettei oltaisi tulevaisuudessa riippuvaisia satunnaisten kissavahtien avusta jos mieli tekee matkalle. No, viedään katit heti hoitoon, kun seuraava reissu järjestyy.

Heta ja Hilma vietti yhden yön miehen vanhemmilla ja hyvin meni vierailu. Siellä oli laitettu keittiöjakkaraa ikkunan eteen kissojen tähyilypaikaksi, vaihdettu kissankestävää päiväpeitettä ja nosteltu koriste-esineitä pois tieltä. Suuri ihmetyksen aihe kateille oli muurahaiset. Anoppilassa kun ilmeisesti on jonkin tasoinen kosteusvaurio, koska muurahaisia siellä piisaa, en ymmärrä miksi niitä muuten olisi koko ajan. Ensin olivat tytöt kuulemma pelänneet niitä, mutta sitten olivat vissiin päässeet makuun...

Kissoista tuli sillä reissulla sylikissoja. Heta ei ole koskaan aiemmin suostunut syliin, mutta nyt on tosi mielelläänitse syliin änkeämässä. Taisivat tajuta vierasreissulla, että täähän onkin ihan kiva koti ja täytyy tehdä parhaansa, ettei joudu taas rangaistussiirtolaan yöksi.. Sama juttu tapahtui Pertsa- ja Kilu-kissoille, niistä tuli uskollisia sylikissoja viikon kissahoitolaoleskelun jälkeen. Home sweet home!

Tässä kuva todisteeksi:

Olin viikon työreissussa Ateenassa ja tässä paikallisilta kissoilta kuvatervehdys. Katselin, kun yksi oikein rähjäinen kissa yritti sisään yhteen matkamuistomyymälään, se oli sen näköinen, että sillä oli kirppuja, matoja ja lisäksi se oli kovin likainen ja linkutti. Ajattelin, että se myymälän setä varmaan potkaisee sen pellolle. Oli tosi kiva huomata, että sillä sedällä oli myymälän takaosassa pöydän alla kissabaari, jossa oli erilaisia kissanruokia, vettä ja lepopaikka kulkukissoille. Kissa kävi syömässä buffetista, kiitti kaupan setää puskemalla sitä sääreen ja sai rapsutuksen vielä ruuan päälle. Sen myymälä edessä olikin kynnysmatto, jossa oli kissan kuva ja teksti:"Welcome". Todellinen kissanystävä!

Nämä kujakatit oli aika hyvinvoivan näköisiä.

Tässä vielä muutama kuva kassi-kissoista:

Ja lopuksi meitin pääsiäislammas! Hilma tykkää kaapeista, niinkuin kaikki kissat ja erityisesti keittoastioista. Tässä tyttö on virittäytynyt paistin osaan, kuvittelee vissiin olevansa pääsiäislammas paistinpannulla!

Maalisjuoksut 2

Hilma juoksee taas. 12 päivää oli väliä ja nyt on vauhti päällä taas. Eilen se oli vähän ärtynytkin, ei tykännyt, kun kynsiä koitettiin leikata vaan sähähti pahana. Mies ei oikein nukkunut viime yönä, minä kyllä vetelin hirsiä, kiitos korvatulppien. Miehen työkaveri oli joskus sanonut, ettei voi nukkua korvatulppien kanssa, kun "kuuluu se aivotoiminta". Todistettu on siis, ettei mulla sellaista ole, ei kuulu mitään...

Täyttelin vihdoin PIROKiin näyttelyilmoittautumiset, pitää maksaa ja laittaa laput postiin. Tohon juoksemiseen on varmaan sitten haettava pillerit, tai ei tuu näyteltyä, ei nukuttua!

Meillä kuuluu juoksuun ääntelyn lisäksi ratsastus. Hilma on joka tilaisuuden koittaessa hyppäämässä olkapäälle ja narisee siinä häntä pystyssä. Eilen se teki kahden metrin loikan miehen olkapäältä jääkaapin päälle, munia pyöritteleen. Selitys: meillä syödään paljon kananmunia, ja ne on parempia huoneenlämpöisinä. Joten niitä säilytetään keitettyinä kulhossa jääkaapin päällä, kun niillä oli pöytätasossa vähän liian kiva ja helppo leikkiä. Kissat kaivoi ne kulhosta, tyrkkäs vauhtia ja katseli kun ne putos lattialle. Sitten niitä oli kiva tuhota, kun sai kuoren ensin särölle. Eli jääkaapin päällä on siis kiva pyöritellä munia!

Toinen kova juttu on muovikassissa pyöriminen. Jos kukaan lukee Fingerporia, siinä oli kiva juttu kissasta, joka tykkäsi raapia vieraiden kasseja... Meillä niissä pyöritään kuin pienet hylkeet.

Täytyy päättää tänään kuvitta, ei ole oikein mitään kivaa esittää. Kunhan toi juoksu on ohi, aloitetaan naksutinkoulutus ja valjasharjoittelut. Laitan sitten videoo, kun kissat aamulla hakee Aamulehden postilaatikosta. Kovat on tavoitteet!

Naksutinkoulutusmietteissä

Ostin eilen kirjan "Naksutinkoulutusta kissoille" ja olen innoissani lukenut sitä. Seuraavaksi täytyy ostaa naksutin ja aloittaa tositoimet. Olen tosi innoissani ja aivan varma, että kesällä meitin kissaneitit ovat oppineet kulkemaan valjaissa naksuttimen voimalla ja kaikki arkiset hoitotoimenpiteet sujuvat kuin tanssi vaan! Tai siis kissat ovat kouluttaneet meidät kulkemaan talutusnarun päässä naksutellen, mikä on kiva näkökulma asiaan tuossa kirjassa. Mutta niinhän se menee, kissat kouluttaa meitä ihan huomaamatta vastaamaan niiden haluihin, jos ei pidetä varaamme.

Tosi helposti tulee otettua lelu esille kun Hilma kiipeää kolmatta kertaa telkkarin päälle ja yritettyä leikittämällä saada sen huomiota suunnattua johonkin muuhun. Kas vain, näin se Hilma taisi löytää varman tavan saada leikkikaveri, ei kun telkun päälle ja oma höpölelu on heti esillä! Kissa - ihmiset 1-0! Jos naksuttimella löytyis parempi tapa kouluttaa, toivottavasti.

Viimeksi kirjailin kuulumisia kun Hilmalla oli juoksu, se meni 7 päivässä ohi ja nyt on taas rauhallista, no niin rauhallista kuin kahden aktiivisen 7-kuisen abyn huushollissa nyt voi koskaan olla... Heta ei ole vielä alkanut juokseen, tosin puskee kaikkea melko lemmekkäänä, josko olis sellaisia merkkejä?Kevätt odotellaan kaikki kiihkeästi, pääsis ulkoiluaitauksen tekoon ja opettaan valjaissa liikkumista, niin päästäis porukalla pihalle.

Tässä mitään naksuttimia tartte, kynsillä kun painaa, niin jos ei vauhti lisäänny, niin ääntely ainakin!

Ratsastuksen jälkeen on mukava lämmitellä rasittuneita lihaksiaan mun uuden parhaan ystävän, Ulkoisen Kovalevyn (aika urpo nimi, kylläkin) kainalossa. Se on niiiin ihanan lämmin ja hyrisee ja tärisee hiljaa!

Uusia harrastuksia on tää kolopesintä, aika siisti kolo tähän kiipeilytelineeseen onkin kissalle tehty, tästä on tosi hyvä väijyä noita kissanruuanlaittomenoja tossa liedellä!

Kolopesintää parityöskentelynä, kääntyminen tällä hyllyllä on tehtävä synkronoidusti, muuten kissut putoaa pönttöön (ikkuna on ylhäällä vessanseinässä, pöntön yläpuolella).
Petaamisessa on tosi kiva auttaa äiteä, kumma kyllä, kun välillä tuntuu, ettei se oikein osaa arvostaa meitin apua?
Tässä vielä värimalli jota käytettiin kissan hankintaan, eli meitin lattia. Äite on niin siisti ja tarkka ihminen, että halus just oikean väristä kissaa lattialle, ettei karvat näy (tosi siisti joo, ei kuulemma tartte imuroida niin usein, kun ei lika näy). Hilma pyytää lisään, etteihän se äite koskaan imuroi, teettää ne hommat surutta talouden miäsihmisellä, valittaa huonoa selkäänsä... Ovela on kissan-äite, ja laiska! Äite lisää itte, että naisihminen on viisas, vaikkakin vähän raihnainen ja kiittää imuroijaa!

Maalisjuoksut

No nyt se on sit alkanut, mitä olen pelonsekaisin tunnoin odotellut, eli meitin ensimmäinen juoksu! Hilmalla on menossa kolmas päivä ilmeisesti ekaa juoksuaan, eikä merkeistä voi erehtyä. Totean tuossa että "ilmeisesti eka", koska se on ollut ainakin kerran aiemminkin jo vähän outo ja huutelevainen, mutta now it's the real thing! Ja pentuja on suunnitteilla vasta johkin vuoden vaihteeseen/ensi vuoteen. Pillerithän ne on sit haettava, jos tämä meno usein uusii.

Hilma tosiaan huutaa ja maukuu melkoisen äänekkäästi ja on levoton. Äsken sillä oli sellainen peuhukohtaus, ensin kipusi syliin kiemurtelemaan ja sitten kieriskeli tossa tietsikan vieressä ja lattialla, välillä kaihoisan kumeasti moukuillen! Nyt juoksee alakerrassa mouruamassa. Tekstailin uutisia kasvattaja Pialle, ja uhkasin pistää Hilman pihalle kulmakunnan kollin iloksi, on meinaan komea kolli, sen pääkin on HIlmaa isompi. Mahtais tulla veikeitä pentuja...

Katsotaan nyt kuinka pitkään meillä juostaan, ja koska Heta seuraa perässä, täytyy varmaan odottaa ainakin seuraava juoksu, ennen kuin voi laittaa pillereillekään.

Tässä muutama arkikuva, ei ole tullut vielä otettua mitään kiimakuvia, mutta ei kai niitä voi näin siisteille sivuille laittaakaan...

Tässä kaikille abykolleille kuva Hilmasta, näin kiiltävä turkkinen neito olis täällä Nokialla päiväkahviseuraa vailla, nimimerkillä kermakahvit ja tositarkoituksella!

Kyllä Hetankin (oikealla) turkki on alkanut tummua ja kiiltää, se oli pitkään tosi vaisu ja matta.

Kyllä siitä vielä kunnon punainen tulee!

Tässä siskot saman ikkunan ääressä jälleen, mun tietsikka on tässä niitten vieressä vasemmalla puolella ja ne yleensä istuu mun luona nenät ikkunassa, kun teen töitä koneella (jos eivät osallistu aktiivisesti sorkkimalla näppistä). Jos oikein tarkkaan katsotte, niin puun vieressä on lintulauta, jolla vierailevia oravia on sitten ihana seurata! Zoomi ei antanut periksi, yritin ottaa lähikuvaa oravasta, joka on parhaillaan laudalla aterioimassa.