Maalisjuoksut

No nyt se on sit alkanut, mitä olen pelonsekaisin tunnoin odotellut, eli meitin ensimmäinen juoksu! Hilmalla on menossa kolmas päivä ilmeisesti ekaa juoksuaan, eikä merkeistä voi erehtyä. Totean tuossa että "ilmeisesti eka", koska se on ollut ainakin kerran aiemminkin jo vähän outo ja huutelevainen, mutta now it's the real thing! Ja pentuja on suunnitteilla vasta johkin vuoden vaihteeseen/ensi vuoteen. Pillerithän ne on sit haettava, jos tämä meno usein uusii.

Hilma tosiaan huutaa ja maukuu melkoisen äänekkäästi ja on levoton. Äsken sillä oli sellainen peuhukohtaus, ensin kipusi syliin kiemurtelemaan ja sitten kieriskeli tossa tietsikan vieressä ja lattialla, välillä kaihoisan kumeasti moukuillen! Nyt juoksee alakerrassa mouruamassa. Tekstailin uutisia kasvattaja Pialle, ja uhkasin pistää Hilman pihalle kulmakunnan kollin iloksi, on meinaan komea kolli, sen pääkin on HIlmaa isompi. Mahtais tulla veikeitä pentuja...

Katsotaan nyt kuinka pitkään meillä juostaan, ja koska Heta seuraa perässä, täytyy varmaan odottaa ainakin seuraava juoksu, ennen kuin voi laittaa pillereillekään.

Tässä muutama arkikuva, ei ole tullut vielä otettua mitään kiimakuvia, mutta ei kai niitä voi näin siisteille sivuille laittaakaan...

Tässä kaikille abykolleille kuva Hilmasta, näin kiiltävä turkkinen neito olis täällä Nokialla päiväkahviseuraa vailla, nimimerkillä kermakahvit ja tositarkoituksella!

Kyllä Hetankin (oikealla) turkki on alkanut tummua ja kiiltää, se oli pitkään tosi vaisu ja matta.

Kyllä siitä vielä kunnon punainen tulee!

Tässä siskot saman ikkunan ääressä jälleen, mun tietsikka on tässä niitten vieressä vasemmalla puolella ja ne yleensä istuu mun luona nenät ikkunassa, kun teen töitä koneella (jos eivät osallistu aktiivisesti sorkkimalla näppistä). Jos oikein tarkkaan katsotte, niin puun vieressä on lintulauta, jolla vierailevia oravia on sitten ihana seurata! Zoomi ei antanut periksi, yritin ottaa lähikuvaa oravasta, joka on parhaillaan laudalla aterioimassa.