Naksutinkoulutusmietteissä

Ostin eilen kirjan "Naksutinkoulutusta kissoille" ja olen innoissani lukenut sitä. Seuraavaksi täytyy ostaa naksutin ja aloittaa tositoimet. Olen tosi innoissani ja aivan varma, että kesällä meitin kissaneitit ovat oppineet kulkemaan valjaissa naksuttimen voimalla ja kaikki arkiset hoitotoimenpiteet sujuvat kuin tanssi vaan! Tai siis kissat ovat kouluttaneet meidät kulkemaan talutusnarun päässä naksutellen, mikä on kiva näkökulma asiaan tuossa kirjassa. Mutta niinhän se menee, kissat kouluttaa meitä ihan huomaamatta vastaamaan niiden haluihin, jos ei pidetä varaamme.

Tosi helposti tulee otettua lelu esille kun Hilma kiipeää kolmatta kertaa telkkarin päälle ja yritettyä leikittämällä saada sen huomiota suunnattua johonkin muuhun. Kas vain, näin se Hilma taisi löytää varman tavan saada leikkikaveri, ei kun telkun päälle ja oma höpölelu on heti esillä! Kissa - ihmiset 1-0! Jos naksuttimella löytyis parempi tapa kouluttaa, toivottavasti.

Viimeksi kirjailin kuulumisia kun Hilmalla oli juoksu, se meni 7 päivässä ohi ja nyt on taas rauhallista, no niin rauhallista kuin kahden aktiivisen 7-kuisen abyn huushollissa nyt voi koskaan olla... Heta ei ole vielä alkanut juokseen, tosin puskee kaikkea melko lemmekkäänä, josko olis sellaisia merkkejä?Kevätt odotellaan kaikki kiihkeästi, pääsis ulkoiluaitauksen tekoon ja opettaan valjaissa liikkumista, niin päästäis porukalla pihalle.

Tässä mitään naksuttimia tartte, kynsillä kun painaa, niin jos ei vauhti lisäänny, niin ääntely ainakin!

Ratsastuksen jälkeen on mukava lämmitellä rasittuneita lihaksiaan mun uuden parhaan ystävän, Ulkoisen Kovalevyn (aika urpo nimi, kylläkin) kainalossa. Se on niiiin ihanan lämmin ja hyrisee ja tärisee hiljaa!

Uusia harrastuksia on tää kolopesintä, aika siisti kolo tähän kiipeilytelineeseen onkin kissalle tehty, tästä on tosi hyvä väijyä noita kissanruuanlaittomenoja tossa liedellä!

Kolopesintää parityöskentelynä, kääntyminen tällä hyllyllä on tehtävä synkronoidusti, muuten kissut putoaa pönttöön (ikkuna on ylhäällä vessanseinässä, pöntön yläpuolella).
Petaamisessa on tosi kiva auttaa äiteä, kumma kyllä, kun välillä tuntuu, ettei se oikein osaa arvostaa meitin apua?
Tässä vielä värimalli jota käytettiin kissan hankintaan, eli meitin lattia. Äite on niin siisti ja tarkka ihminen, että halus just oikean väristä kissaa lattialle, ettei karvat näy (tosi siisti joo, ei kuulemma tartte imuroida niin usein, kun ei lika näy). Hilma pyytää lisään, etteihän se äite koskaan imuroi, teettää ne hommat surutta talouden miäsihmisellä, valittaa huonoa selkäänsä... Ovela on kissan-äite, ja laiska! Äite lisää itte, että naisihminen on viisas, vaikkakin vähän raihnainen ja kiittää imuroijaa!

Maalisjuoksut

No nyt se on sit alkanut, mitä olen pelonsekaisin tunnoin odotellut, eli meitin ensimmäinen juoksu! Hilmalla on menossa kolmas päivä ilmeisesti ekaa juoksuaan, eikä merkeistä voi erehtyä. Totean tuossa että "ilmeisesti eka", koska se on ollut ainakin kerran aiemminkin jo vähän outo ja huutelevainen, mutta now it's the real thing! Ja pentuja on suunnitteilla vasta johkin vuoden vaihteeseen/ensi vuoteen. Pillerithän ne on sit haettava, jos tämä meno usein uusii.

Hilma tosiaan huutaa ja maukuu melkoisen äänekkäästi ja on levoton. Äsken sillä oli sellainen peuhukohtaus, ensin kipusi syliin kiemurtelemaan ja sitten kieriskeli tossa tietsikan vieressä ja lattialla, välillä kaihoisan kumeasti moukuillen! Nyt juoksee alakerrassa mouruamassa. Tekstailin uutisia kasvattaja Pialle, ja uhkasin pistää Hilman pihalle kulmakunnan kollin iloksi, on meinaan komea kolli, sen pääkin on HIlmaa isompi. Mahtais tulla veikeitä pentuja...

Katsotaan nyt kuinka pitkään meillä juostaan, ja koska Heta seuraa perässä, täytyy varmaan odottaa ainakin seuraava juoksu, ennen kuin voi laittaa pillereillekään.

Tässä muutama arkikuva, ei ole tullut vielä otettua mitään kiimakuvia, mutta ei kai niitä voi näin siisteille sivuille laittaakaan...

Tässä kaikille abykolleille kuva Hilmasta, näin kiiltävä turkkinen neito olis täällä Nokialla päiväkahviseuraa vailla, nimimerkillä kermakahvit ja tositarkoituksella!

Kyllä Hetankin (oikealla) turkki on alkanut tummua ja kiiltää, se oli pitkään tosi vaisu ja matta.

Kyllä siitä vielä kunnon punainen tulee!

Tässä siskot saman ikkunan ääressä jälleen, mun tietsikka on tässä niitten vieressä vasemmalla puolella ja ne yleensä istuu mun luona nenät ikkunassa, kun teen töitä koneella (jos eivät osallistu aktiivisesti sorkkimalla näppistä). Jos oikein tarkkaan katsotte, niin puun vieressä on lintulauta, jolla vierailevia oravia on sitten ihana seurata! Zoomi ei antanut periksi, yritin ottaa lähikuvaa oravasta, joka on parhaillaan laudalla aterioimassa.

Arkipuuhia

Sairastelut on takana ja ollaan sit palattu arkihommiin. Usein sanotaan, että pienet lapset pitää vanhat vanhemmat nuorina, mutta pienet kissat saa kyllä ainakin mun tunteen itseni vanhaksi ja väsyneeksi. Kun selkäs käännätr ne on suunnittelemassa jotain uutta kivaa leikkiä, kuten taulujen pudottelua seiniltä. Se oli tänään ohjelmavuorossa aamukahviaikaan. Täytyyhän sitä tarkistaa, ettei taulun takana ole vaikka hiirenpesä! Ja nykyään kun selkäs käännät Hilmalle, on se heti hyppäämässä sinne, olkapäälle pitää kiivetä, tarkastamaan, ettei ole katossa mitään uutta. On kova kiipeämisvietti näillä abyillä.

Näin se Heta parannettiin, täysrasvaisella luonnonjogurtilla, ja kyllä maistui!

Parhaaltahan se tietysti maistuu ihmislusikasta, ihmislautaselta ja sohvalta syötettynä, niin kuin muillekin ihmisille!

Kuvia muista puuhista:

Lelujen uitto käynnissä.

Kissanruokaako täällä paistetaan?

Kissakassihurmos!

Terveitä kissoja

Heta on jo tervehtynyt ja onneksi tauti, mikä sitten olikin ei ole iskenyt Hilmaan. Heta ottaa edelleen kiltisti ja halulla tablettinsa, mikä on iso helpotus. Oksentanut ei ole 3-4 päivään, matot alkaa olla puhtaita, kiitos Finnmaid -mattojen puhdistussuihkeen. Tosi hyvä ja helppokäyttöinen aine, ei kun suihkutetaan vaahtoa tahraan, hangataan, pyyhitään kostealla ja imuroidaan kun kuiva. Ja puhdasta tulee. Nyt pitäisi vielä pestä lattiat kunnnolla jossain välissä, ne kun on läikikkäät, ei pelkästään ton oksentelun takia, vaan muutenkin kunnon pesun tarpeessa.

No tänään ei kuitenkaan aleta lattioiden pesuun, laiskottaa (niin kuin aina muutenkin nykyään) eli lähinnä laiskottelen päivän!

Kyllä tohtori Mengele tietää...

Täytyi heti tulla kommentoimaan noita lausuntojaan makutableteista tossa edellisessä tekstissä. Pieni selvennös otsikkoon, ristittiin se eilinen tohtori Mengeleksi, kun se oli se, joka meidän Kilu-kissan nukutti kesällä. Mulla kun on aina tapana saada sellaisia epäsopivia ja outoja mielleyhtymiä ihan tavallisista asioista, niin heti kun näin sen eilen, mua alkoi naurattaa, kun sieluni silmin näin, kuinka oltais voitu reagoida... Olis voinut kommentoida Hetalle, että "Varo vähän sitä setää, se tappoi sen entisen kissan". Joo, mulla on huono huumorin taju, mutta sitä on sitten sitäkin enemmän. Kai se oli jokin myöhästynyt suru/sokkireaktio siihen lääkäriin. Se oli kyllä oikein kiva ja asiallinen setä, kiitos vaan, ja nyt kehut:

En olis ikinä uskonut se tohtorisedän "makutabletteihin" mutta Heta söi sen kuin tyhjää vaan ja olis syönyt lisääkin! Kiva, kun joskus yllättyy näinkin päin. Mä olin jo pukeutunut asbestisuojapukuun ja toppauksiin ja valmistautunut ruuvaamaan kissan pöytään kiinni, laastarit ja ensiapulaukku oli pöydän kulmalla ja ambulanssin numero valmiiksi valittuna.... Ja sit se kissa menee ja syö sen tabletin, upeaa!

Lapsiperheen arkea

Niin kuin muissakin lapsiperheissä, myös kissalapsiperheissä joudutaan välillä valvomaan. Toi aiemmassa tekstissa mainitsema vatsavaiva Hetalla vaan jatkui ja eilen, kestettyään neljäpäivää ja hetan merkattua lähes kaikki matot oksennuksella vain sen lääkäriin. Ripuliakin raukalla oli, ja paino laski 2,9 kilosta 2,6 kiloon. Ihan virkeä se silti vielä oli, mutta en viitsinyt siivota nurkkia pitempään...

Antibioottipiikki pyllyyn ja tänään pitäisi aloittaa illalla antibiootit suun kautta. Se on varmaan mielenkiintoista, se on edelleen hyvin määrätietoinen kissaneiti, johon ei kosketa, jos se ei halua. muuten se kiipeää sentään jo syliin, pesee mun tukkaa ja puskee(kehrää hulluna, mutta omilla ehdoillaan. Joten illalla nähdään, miten ne tohtorin kehumat makutabletit oikein neidille uppoaa...

Lääkäri oli sitä mieltä, että olen syöttänyt sille liian vaihtelevaa ruokaa (vähän hyvälaatuista kuivaa ja märkää teollista + raakaa lihaa + kalaa) ja että olis parempi pysytellä yhdessä. Hmm, enpä tiedä, uskoako...

Tossa ennen mahaoireita aloitettiin tutustuminen kissan ruohoon, en usko että se vaiva siitä kuitenkaan tuli, kun olen antanut vain vähän alkuunsa kokeilla.

Ihmettelin, että millä ihmeellä ne kissat saa syömään ruohoa, mutta ne oli heti kiinni juonessa ja olis leikkineet ja syöneet sitä vaikka kuinka, jos olisin antanut.

Tässä Hilma tutkii ruohoa, olisko siellä yhtään suklaamunaa tai pääsiäis-, tahi päästäisnoitaa piilossa!

Vatsavaivojen lomassa on leikittykin: Kierrätys on kissojen sydäntä lähellä, Lidliin menossa olleet pullot leviteltiin alle aikayksikön köökin lattialle, kassia sovitettiin ja sit tuumattiin, että kissat haluaa pullomeren, tai edes pallomeren! Taitaa olla melkoisesti juomista edessä, jos pullomerta aletaan tehdä... toisaalta onhan se kesä just tulossa...

Vatsavaivoja

Heta on vähän potenut tänään mahaansa. Se on aina ollut herkkä oksenteleen, on huomattu, että hyytelökissanruuat aiheuttaa sitä helposti. Nyt se on tämän aamun taas oksennellut, kuudesta lähtien neljä viisi kertaa. Yhdeksän aikaan se oli aika vetämätön, ei juuri vastaillut vaan oli nuupallaan. Onneksi on siitä äkkiä piristynyt, tosin ei vielä syö, mutta juo vettä kunnolla, mikä on pääasia. On nyt jo leikkisäkin ja kehräilee, joten eiköhän tää taas ollut väärästä ruuasta johtuvaa. Vaikka olis kuinka korkealaatuista valmisruokaa, ei se hyytelö sille näytä käyvän. Joten ei sitä sitten enää! tosin olen sitä kokoajan koittanut välttää, mutta kun joistain purkeista ei saa selvää, että mitä siellä on, ennenkuin avaa. Olis pitänyt vaan heittää meneen. Barffia yritetään syöttää pääasiassa, mutta joskus purkit on helppoja ja vaihtelua.

Muuten neidit jakselee hyvin. On muutamaan kertaan oltu liikkeellä vieraissa niiden kanssa, yritetty opettaa autoiluun. Aiemmin on kuljettu mun Saabilla, mutta se on niin kauhea traktori, vaikka on melko uusi, että kun ne kissat oli siinä aika levottomia ajateltiin kokeilla omaa autoa (se Saab on siis mun työsuhdeauto). Sitikassa kyyti on tasaista ja hiljaista ja siinä ovatkin olleet paljon rauhallisemmin. Eli sillä sitten pitää tehdä kissareissut. Vahinko sinänsä, Saab on kuitenkin farmari ja mahtuisi paremmin muutakin kamaa, lisäksi sen Saabin bensat olis ilmaiset, mutta minkäs mahdat! Vuoden päästä pääsen valkaan uutta työautoa, enkä taatusti ota Saabbia.

Pääsiäisenä viedään neidit kahdeksi yöksi Jellonan kissahoitolaan Orivedelle, lähdetään silloin Sepon kanssa Mikkeliin vieraisiin. Siellä kun on Pepper-kissa, niin ei voida viedä omia kissoja mukana. Sepon vanhemmat on aiemmin katsoneet meidän kissoja, mutta kun ne alkaa oleen vanhoja, on ajateltu, että nämä kissat pitää opettaa johonkin muuhun jo heti pienestä. Toiveissa olis kuitenkin joskus matkustella, jos on rahaa... Saas nähdä, mitä tytöt tykkää hotellilomastaan...

Hilma on ollut kova kiipeileen telkkarin päälle, joten Seppo kiinnitti sen seinään, kun pelättiin että Hilma sen kaataa. Kuviteltiin myös, ettei se enää kissaa kiinnosta..

Siinä on nyt oikein ihana kissan lämmityskolo. Hilma tuppaa nukkuun siellä aina kun silmä välttää ja välillä kokeilee rajojaan kun katsellaan telkkaria. Ollaan häviämässä tämä taistelu, päätellen telkkariin ilmestyvien kissantassun jälkien määrästä.

Tässä Hilma kommentoi aamuTV:n lähetystä. On tosi kiva tassulla taputella suosikkijuontajia ja muuta kivaa täältä kissahyllyltä! Kiitokset LG:lle kissakatsomon suunnittelusta, varsinkin nämä eturivin lämmitetyt paikat yläkatsomossa on tosi makeet!

Ei sitä aina jaksa kissakaan telkkaa katsoa, on leikittävä välillä!

Kuten kuvasta näkyy, leikki menee yleensä niin, että Hilma riehuu hullunaja Heta enempi neitinä katselee vähän sivusta, ei sovi hyvin kasvatetun kissaneidin ihan noin rajusti käyttäytyä sen mielestä.

Se Hilmasta on todettava, että vaikka sen leikit onkin vähän poikatyttömäisiä, niin siisti neiti se on, lelutkin pestään leikin päälle...