perjantai 26. joulukuuta 2008

Tapanituumat

Joulu on sitten suurimmaksi osaksi ohi, syöty on ja vähän juotukin. Vaakaan en uskalla ihan heti, maha pömpöttää siihen malliin! Kissaneidot tosin punnitsin eilen, Heta johtaa 2,5 kg ja Hilma 2,3 kg tulee perästä. Niiden painoero on pysynyt koko ajan samana. Ovat laihtuneet painonnoususta huolimatta, Hetalla oli pieni mahamakkara, joka on sulanut nyt pois kokonaan. Eli tyttöjen painot on silkkaa lihasta ja kyllä ne liikkuukin, molemmat ovat todella voimakkaita ja nopeita. Ei olla pysyä perässä.

Tässä pieni voimisteluvideo, kuvanlaatu ei ole kummoinen, on otettu tavan digikameralla.

video


Kuusenkoristeet on saaneet olla melko rauhassa, niitä käydään kokeilemassa pari kertaa päivässä, jotta jos vähän sais heiluttaa... Koristelu oli kyllä mielenkiintoinen ja vauhdikas prosessi. Kissat jakoi kullanarvoisia neuvoja ja valvoi taiteellista vaikutelmaa silmät ja kynnet kovina. Hilman mielestä kullanväriset koristeet ja varsinkin käynnökset oli vissiin aika prameita ja se yrittikin parhaansa mukaan ilmaista mielipiteensä, että pois noi kiiltävät kauheudet kuusesta. Tosin se kyllä tykkäsi niistä leikkikaluina. Heta luonteensa mukaisesti tyytyi katselemaan tapahtumia vähän kauempaa ja vain nenän asennolla hienovaraisesti ilmaisi mitä minnekin pitäisi sijoittaa. Senkin täytyi kyllä sit tulla välillä oikein konkreettisesti näyttään kuinka koristelu oikeaoppisesti tehdään, eihän sekään nyt ihan mitä törttöilyä tahansa kyennyt sivusta seuraan. Hilman hosumista se kyllä välillä ihmetteli, Hetan arvolle kun ei sellainen huhkiminen ja päätön höösäys sovi!

Hilma Tarzanina: "Nyt mää heilautan itteni tällä liaanilla tonne jakkaralle, kreetah bungalo vieköön!"

Tarzanin seikkailut osa 2: Hilma, jakkaran kunkku: "Pannaas toi liaani tohon oksalle seuraavaa lentoa odotteleen"
Heta ihmettelee kovasti Hilman höösäystä: "Mikä hiivatin Tarzan toi oikein luulee olevansa, tulis nyt joku ja nostais sen tonne puuhun, mä en kestä tota touhua!"
Täällä haisee viidakolle! Kuka kumma pygmi on tänne piilotellut noita kiiltäviä pallukoita, ne pitää saada pois, ja heti!

Jaa pygmi... No sitten määkin kyllä ihan vähän kokeilen, pahuksen pallo kun sitä onkin kiva läimiä...
No, nostettiin sitten lopuksi ne tarzanit puusta ja ihan sulassa sovussa todettiin, että on se kuusi aika kiva ja kaunis, ihailtu on sit moneen otteeseen.


Muisteltiin vähän joululauluja: "Syttyi siunattu joulun tähti... Ja sit me kissat tuhottiin se, hähää!" Niin joulu sitten sujui rauhaisissa merkeissä, siitä todisteena tämä viimeinen kuva...
Nyt me sitten aletaan valmistautuun uuden vuoden vastaanottoon, luvassa on kuulemma pauketta ja möykkää, mites siitä mahdetaan selvitä, vähän jännittää.

tiistai 23. joulukuuta 2008

Aaton aatteita

Jäi eilen vähän bloggaaminen kesken, kun kaverini Tuija tuli kyläileen. Kissat on kiinnostuneita vieraista, Hilma kiipeää heti viereen, mutta Heta on varautuneempi. Heta oli pari viikkoa sitten tosi arka, kun sisko Susu ja sen tyttäö Silja oli kylässä, olin jo huolissani, että siitä tulee erakko. Mutta maanantaina kun äitini ja Merja-täti kävi kylässä suostui Hetakin tekemään tuttavuutta kissakarkkien voimalla ja samoin eilenkin "jää murrettiin" pienillä palkkioilla ja Hetakin oli ihan cool ja kiinnostunut vieraasta. Heta on alkanut tuleen meidänkin syliin ja ihan pikkasen, joten kyllä siitäkin vielä sylikissa saadaan.

Kohta pitäisi alkaa kuusen koristeluun, muut jouluvalmistelut onkin jo valmiit. Joulua meillä vietetään kaapissa, siis siitä päätellen, että Seppo siivosi ne ennen joulua ;) Lattiat on pesty, niiltä on hävitetty lukuisten tapettujen liha-aterioiden jäljet; Hetalla varsinkin on ihana tapa teurastaa kaikki peukalonkynttä isommat lihapalat. Se kiristää mun hermoja jonkin verran, en tiedä miten ne sais syömään ruokansa siististi ruokapaikallaan?

Tässä tyttäret osallistuu joulusiivoiluun, pesin matot teurasjätteistä ja liukuesteet asetettiin huolella puhtaiden mattojen alle. Niitä piti tietysti sovittaa vähän joka paikkaan, kiipeilypuusta lähtien... Niillä on meinaan sellainen outo taipumus, että ne useimpina päivinä putoaa pois mattojen alta ja kasaantuu keittiön nurkkiin...


Kierrätys on kissan sydäntä lähellä! Heta tuumasi Hilman oikein riehuttua, että joutaa tuokin mokoma vaikka paperinkeräykseen! Hilmalla on sellainen aivan murisuttavan ihana lempilelu, jonka kanssa leikkiessä se pelottaa Hetaa, joten luulen Hetan halunneen pakata senkin kierrätyskassiin. Täytyypä ottaa siitä kuva joskus, Hilmalla on siihen leluun sellainen synkkä ja maaginen viha-rakkaus-suhde, jota vain toinen gootti-kissa voi ymmärtää. Hilmahan on gootti, siitä on todisteena sen mustalla rajatut huulet ja nenä!


Tyttäret söivät sopuisasti leikin päälle lounasta, ovat vaan kovin vaativat! Ikkunapöytä sen olla pitää, ja talon parhaat porsliinit! Lounaalla ei tartte olla elävää valoa, mutta päivälliselle olis paree olla valkoinen pöytäliina ja kynttilään valoa, pliis!


Jaahas, tänne Nokialle on kohta luvassa kuusessakiipeilyä, joulupallosadetta ja koristeköynnöksien vetokisaa, ei kun menoks!

Hilma ja Heta toivottaapi vauhdikasta aattoa kaikille! Kiikkukaa kuusessa ja syökää hyvin!



Joulu on jo ovella

Jestas, onpa aika vierinyt vikkelään, joulu on jo ihan ovella. Ihanaa, kun saa olla pari päivää kotona, eikä tarvitse kulkea pitkin maakuntia. Jouluvalmistelut alkaa oleen pulkassa ja lunta on varmaan joku 15 cm joten olosuhteet alkaa olla kohdallaan.

sunnuntai 14. joulukuuta 2008

Siivotaan

Piti pestä jääkaappi eilen, on ollut työn alla jo kauan, mutta reissutöissä ei ole oikein aikaa (eikä halua)kaikkeen kodinhoitoon. Täytyy sanoa, että kaikkien abessinialaista haluavien pitää ymmärtää, että se aby haluaa osallistua kaikkeen. Mitään kotityötä ei saa tehtyä, ellei niitä lukitse toiseen huoneeseen. Onhan se ihanaa, että on pieniä abylaisia!

Täytyi tarkistaa, onko sipulit pysyneet tuoreina vihanneslaatikossa! Hilma on enempi valkosipulikissoja, Hetaa kiehtoo lievästi sipulinen ja rapiseva muovipussi enempi.

Kaikkialle on kiivettävä! Saataiskohan me kissat tota rosollia?


Kyllähän se kaappi tuli sitten kaiken lopuksi pestyä, pientä kärsivällisyyttä se vaati... Mutta kun on ollut reissussa monta päivää, on se niin kiva puuhailla kissujen kanssa.

Tässä vielä muutama muukin sekalainen otos:


Heta ja uusi lelu: mutanttipervohiiri.


Hilma Lucia-neitona!




Voi kun pääsis käsiksi tuohon ihmeelliseen sauvakäpöttelijämummuun!


Joulukuusi-videot

Tässä pari lupailemaani videota:

video

video

maanantai 8. joulukuuta 2008

Jouluvalmisteluja

On vierähtänyt aikaa, että olen ehtinyt bloggaamaan, olen ollut työreissussa. Oli tosi ikävää joutua viikoksi reissuun, kun kotona on kissanpennut, joiden kasvua haluaisi päivittäin seurata. viikon poissaolon jälkeen kissat vielä tunnisti, mistä olin vähän huolissani, onhan ne olleet meillä kuitenkin niin vähän aikaa. Seppo oli hoitanut kissat hyvin, saanut ne syömään lautasensa puhtaiksi ja leikkinyt ahkeraan:)

Meillä on ollut viimeiset 5 vuotta tapana, että tuodaan joulukuusi sisään ekana adventtina. Meillä on muovikuusi, ja jouluhulluna haluan ottaa siitä kaiken ilon irti, ei riitä pelkkä joulunajan kuuseilu mulle! Ensteks laitetaan kuusi ja siihen pelkät kynttilät ja sitten pikkuhiljaa lisätää koristeita fiiliksen mukaan joulun lähetessä. Nyt ei uskallettu ekana adventtina kissojen takia sitä pystyttää, mutta eilen sit repäistiin. Olihan se touhua, kissat kun halusi ojentaa auttavan käpälän joka väliin...


Heta puussa.



Kuvat on kaikki vähän tärähtäneitä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli siihen malliin.

Kaikkeahan on maistettava, muovia tai ei...

Kyllä me kissat saadaan muovikuusikin kariseen, ähäkutti!

Välillä ehdittiin kiipeileen vaatekomeroonkin, hahaa! Nyt kun me on tajuttu, ettei siellä peilissä ole mitään peilikissaa, niin me on rohjettu lähentyä sitä komeroo. Liukuovet on ihan helpponakki abynoille, me ne auotaan ja tarkistetaan, ettei ole hattuhyllyllä hiirenpesiä (näyttää ton meidän emännän tukka meinaan epäilyttävästi siltä, että jossain on hiiri tehnyt tuhojaan, hatussa tai tukassa)!

Luvassa on kuusenpystytysvideota, kunhan toi Seppo saa ne editoitua, se kun on sen alan miehii meitä naisväkeä enempi!
Heta toi just alakerrasta tänne työhuoneeseen paistinpalan, joka ei kelvannut syötäväksi hetki sitten. Ei se sitä nytkään syö, mutta vie sen Hilman eteen, ja murisee uhitellen. Kun Hilma siirtyy murinavyöhykkeen ulkopuolelle, Heta kiikuttaa sen paistin heti hyvälle murina etäisyydelle. Elämässä pitää olla jännitystä, nääs!