lauantai 29. marraskuuta 2008

Filmitähdet

video

Tässä pieni pätkä Hetan ja Hilman arkea, neidit ovat kovia kiipeilijöitä, rodulleen uskollisia siis. Tässä meno on varovaisen rauhallista, ei niitä meinaa saada kameran tähtäimeen silloin, kun ovat tosissaan liikekannalla.

Laitetaan tähän myös vilaus Kilu-kissasta, joka metsästää nyt taivaallisia hiiriä. Kuva viime kesältä, Kilu-herra on siinä 15-v.

video

perjantai 28. marraskuuta 2008

Kotielämää

Kissat ovat nyt kotiutuneet täysin meille. Kolme viikkoa ne on vipeltäneet tuossa jaloissa ja on vaikea muistaa, millaista oli ennen neitien tuloa. Paljon hiljaisempaa...

Heta ja Hilma puutarhatöissä, huonekasvien (myös teko- sellaisten) harvennus on hyvä suorittaa alkutalvesta...


Hilmalta jäi yksi kuollut oksantynkä katkomatta, Heta korjaa tilanteen...



Tänään ruiskuttelin sitten sellaista kissojen karkoitusainetta tähän puuhun, nyt sitten koko huusholli haisee sitronellalle, eipähän sitten tule hyttysiäkään! Aika vastenmielinen haju, tuumasi kissatkin, Hilma vetäytyi yläkertaan mielenosoituksellisesti aivastellen.

Mä teen välillä konttorihommia kotosalla työhuoneessa, milloin en kaupparatsuile maakunnassa myyden kaihikamaa. Kotitoimistopäivistä on tullut melkoista survival-peliä, tietoliikennekissat valvovat jokaista näppäimenlyöntiä. Tulostinta on kanssa kiva väijyä, jos rahantulo pienenee, johtuu se siitä, että matkalaskujen teko on ollut aika tuskaista.
Mutta ymmärrettäväähän se on, että hiirtä pitää vahtia, ettei se ala kuseskeleen nilkoille ja kursoria on kytättävä jokaisessa tekstissä, mistäs sitä tietää, ettei se vaan kirjoita jotain meidän kissuista, jota kissut ei voi hyväksyä.
Heta hyväksyy blogitekstin ja valitsee liitettävät kuvat.
Välillä näppiksellä on sellainen liikenne, että toivon jonkun jalostavan lasipäisiä kissoja, että edes vähän näkisi, mitä sitä tulee kirjoitettua. Tänään aamulla kun yritin juoda aamukahvia, ajattelin, että neideille olisi pitänyt laittaa nimiksi Kiusa ja Kappale, kun aamulehden jokainen aukeama piti käydä arvostelemassa ja kahvia nuuhkia joka siemaisun välissä. Piti vissiin tarkastaa, ettei se vanha äiti koita jo aamusta hoitaa stressiään terästetyllä kahvilla! Ei ole ryypätty, naama on kyllä valitettavasti aina aamulla näin pahannäköinen.
Mutta on ne kissat sitten niin lutusiakin, varsinkin kun ne nukkuu ovat oikein herrantertut!

On kivaa kun on nukkuseuraa!



sunnuntai 23. marraskuuta 2008

Eka näyttely

Oltiin eilen sitten Hetan ja Hilman ekassa kissanäyttelyssä Turussa. Lähdettiin matkaan perjantai-iltana ja yövyttiin hotellissa ja lauantaina sitten näyteltiin. Matkaseurana oli kissojen Lotta-sisko ja Pirjo. Matkalla miu'uttiin aikalailla, välillä neidit olivat hetken hiljaakin.

Hotellissa kissat kotiutui nopeasti, oltiin lemmikkihuoneessa, jossa haisteltavana oli tietysti kaikkien aikaisempien lemmikkien hajut. Kokolattiamatto oli aika vinkeä, mutta kissoille mieleen, se taatusti oli dokumentoinut kaikki kohdalleen osuneet hajut uskollisesti!




Heta nauttii maton aromeista!





Sängyn alla oli majaillut varmasti kymmeniä koiria! Hilman mieleen oli tämä kohta, jossa oli ilmeisen mehevät käyntikortit... Kissojen kiitokset kerrossiivoojalle, tuoksut hyvin tallella... Oli meillä ihmisilläkin poskiontelot kovilla!



Lauantaina sitten kahdeksan jälkeen näyttelypaikalle ja eläinlääkärin tarkastukseen. Koska oltiin kaikki ekaa kertaa näyttelyssä muuna kuin turistina oli sekin melko jännä kokemus. Mun suurimmat pelot karisi siinä, kissat saatiin korista ja tutkittua ilman karkaamista, joten alku oli lupaava. Kasvattaja Pia oli mukana koko ajan ja antoi neuvoja, kiitos Pialle!

Näyttelyhäkkiin laitettin sitten Pialta saadut lainaverhot, hiekkalaatikko ja nukkumapesä ja kissat sisään onnistuneesti.

Kissat rauhoittui koppiin melko hyvin, tässä koittavat näyttää kaiken maailman näyttelyt nähneiltä ja kokeneilta palkituilta veteraaneilta tyyliin: "Bring it on, babe! I'm all for it!"


Ihan hienosti pärjäsivät, mäkin pääsin esitteleen kissat ja onnistuin ilman isompia mokia, kissoja tosin häiritsi mun paniikinomainen kiinnipitäminen ja puristelu, olisivat taatusti olleet rennompia ilman häirintää, mutta pelkäsin, että ne karkaa. Ne yritti kerran karkuun, olivat ryöttäät avanneet itse häkkinsä oven, kun jätettiin ne yksin hetkeksi, onneksi eivät olleet sännänneet ulos! Eli näyttelyhäkin ovet täytyy sitoa kunnolla, ei sovi luottaa niiden salpoihin.


Kummatkin sai ekan ruusukkeensa, EX1 arvoiset! Hilma pääsi sitten vielä omasta luokastaan TP:nä (tuomarin paras) paneeliin, mutta ei saanut ääniä. Tuomaripeliä, tuumi Heta, voittaja oli taatusti lahjonut tuomarit tuoreilla kalanpäillä! Hilma esiintyi assarin (Katja muistaakseni nimeltään) kokeneissa käsissä todella edukseen, loppuposeerauksessa heilutteli itsevarmana ja rentona häntäänsä ja katseli rauhalisena ympärilleen, taatusti nauttien tilanteesta!


Odottelu häkissä oli vähän puuduttavaa välillä, Heta näytti välillä selkeästi mielipiteensä, se nukkui pitkät pätkät pää hiekkalaatiossa, viesti vissiin oli: "Eiks tää lopu koskaan, tää touhu oksettaa mua..".

Kuvia ei tullut otettua kameralla paljoakaan, videota Seppo otti enemmän, täytyy sieltä katsoa vähän jotain kivaa, kun ehtii.

Kotimatka sujui lähes täydellisen hiljaisuuden vallassa, Heta, Hilma ja Lotta nukkuivat ja me muutkin oltiin ihan poikki.

Paikalla oli tosi paljon upeita Abyja ja abyihmisiä, oli kiva tutustua uusiin ihmisiin ja kissoihin. Terkut kaikille mukana olleille! Tavataan taatusti jatkossakin, Somakissin syyskokouksessa istuin hiljaisena kuunteluoppilaana ja tulin valituksi hallituksen varajäseneksi, kiva juttu! Ostettiin Somakissin pöydästä hienot näyttelyverhot, joten näyttelyuraa on jatkettava.




tiistai 18. marraskuuta 2008

Ompelukissat

Tein tänään kuljetuskopan suojan, ettei kissut palellu, kun mennään perjantaina Turkuun. Oli meinaan virkistävä kokemus, ommella taas ekaa kertaa moneen vuoteen ja oli tosi auliita apureita...


Ensin piti selvittää saksien toimintaperiaate...

























Ja sitten mitattiin kangas, ihan kaikessa rauhassa... Hilma otti sakset kauniisiin tassuihin ja alkoi leikata, Hetaakin olis huvittanut...


Ompelun lomassa piti tarkkailla neulantoiminnan lisäksi materiaalien laatua, oli se tosi hyvä, että joku oli ottamassa makunäytteitä, ettei vaan päässyt sekaan pilaantunutta tavaraa...



Tulihan se suoja sitten valmiiksi, kiitos ahkerien apulaisten! Ja sitä piti heti testata, onko kynnen ja leikin kestävä...

Kohtahan me sitä päästään testaamaan käytännössä. Kissat vähän kritisoi materiaalivalintaa, on kuulemma liian lälly, ne kun on jo nuoret neidit! Mä niille lupasin tehdä uuden suojan Burberry-tyyliin, jos ovat kissoiksi näyttelyssä ja hurmaavat kaikki! Ja vähän pitää voittaakin...

maanantai 17. marraskuuta 2008

Reissukissat

Me on ajateltu tehdä näistä kissoista reissukissoja, koska aikaisemmat kissat ovat olleet todella huonoja matkustamaan. Joten eilen taas lähdettiin kissojen kanssa vierailulle. Lyötiin katit boxiin ja ajettiin siskoni Susun luo kylään Ylöjärven Asuntilaan. Ja kuten edellisenkin kerran, niin nytkin ne huusi kuin syötävät koko matkan. Jos tämä meno jatkuu, ei taida tulla reissukissoja...
Muuten kyläreissu sujui mallikkaasti. Kissat tietysti oli vähän ihmeissään, siskon perheen lisäksi oli pari muutakin kissan katsojaa, mutta ihan ok sujui. Ei ehditty oleen niin kauan, että olisivat täysin kotiutuneet, mutta suurin hermostuneisuus lähti kuitenkin.
Siskon 6 v. tyttö Silja kaverinsa kanssa leikitti kissoja, ne osaa olla lasten kanssa kivasti, eivät pelkää. Se on tosi hyvä, edelliset kissat kun meillä pelkäsi kuollakseen kaikkia alle 120 cm olioita, ja lapsien visiitit sai niiltä yleensä mahat ripulille, vaikka pääsivät vapaasti ulos pakoon. Nämä tyttäret kun on sisäkissoja, olisi hankalaa jos pelkäisivät samalla tavalla pienikokoisia.

Vierailulla ei otettu kuvia, mutta tässä muutama vanha.












sunnuntai 16. marraskuuta 2008

Kissojen eka viikko

Avasin tämän blogin jo viikko sitten, ja olen yrittänyt sitkeästi kirjoittaa siihen, onnistumatta. Ihmettelinkin, että olen melko tyhmä, kun ei vaan millään onnistu. No, tänään tajusin, että vika onkin meidän pöytäkoneessa, sillä ei onnistu kirjoittaminen hotmailiinkaan, eli siinä on softaongelma. Jätän selvittelyn miehelleni Sepolle, se kun on enempi sen alan miehii...

Nyt pääasiaan, eli kissoihin Heta ja Hilma. Saatiin ihanat Aby-siskot Pialta Kawaii-kissalasta viime viikon lauantaina, ja yhteiseloa on nyt sitten takana viikko. Heta, eli Kawaii Emiko on punainen ja Hilma, eli Kawaii Egao riistanvärinen. Tytöt on syntyneet 20.7.2008. Laitan joskus kun opin blogin käyttöä lisätietoa sukupuusta ja linkkejä vanhemmista yms. kivaa. Nyt kehoitan vain käymään Pian kotisivulla http://www.kawaii.name/ .

Kuvassa Hilma.

















Tytöt on kotituneet hyvin. Yöt nukutaan kaikki samassa sängyssä, minä omalla puolellani ja tyttäret ja Seppo toisella. Nämäkin, niin kuin meidän edelliset kissat Pertsa ja Kilu, on heti oppineet sen, kenen jaloissa saa olla rauhassa. Minä kun olen levoton nukkuja ja potkin kokoon katsomatta kaikkia, jotka änkeävät minun puolelleni sänkyä! Pelkäsinkin, että tapan vahingossa kissuneidit, mutta ne ei sitä riskiä ota.

Ja tässä Heta.















Nuoret neidit ovat tietysti hyvin leikkisiä, nyt kun uusi koti on tuttu, on leikeistä tullut melko vauhdikkaita. Siinä ei voi itse kuin haukkoa henkeä, kun kissat juoksee toistensa perässä ja täyttä vauhtia kiipeilypuuhun. Ihme, etteivät loukkaa itseään!

Hilman lempilelu on korvatulppa! Mä olen jo vuosia käyttänyt sellaisia keltaisia vaahtomuovisia korvatulppia, jotka on melko kovia. hilmä saattaa kuljettaa sellaista suussaan ja pelata sillä jalkapalloa lähes tunnin kerrallaan. Heta seuraa vierestä, ilmeisesti Hilman pakkomielle kiinnostaa sitä puhtaasti kliinisestä näkökulmasta, koska se ei ole mokomasta pötköstä kiinnostunut. Hilma tuntuu nauttivan katsojista, jos Heta ei jaksa seurata, tulee se viereen tulppa suussaan ja sitä pitää kehua. Heta leikkii tasapuolisemmin kaikilla leluilla, on siis vielä ainakin nyt vapaa pakkomielteistä.


Hilma tykkää myös veden tuijottelusta!

















Tyttäret syövät tällä hetkellä sekaruokaa, eli sekaisin raakaa lihaa ja hyvälaatuisia valmisruokia. Ja ina, kun mennään keittiöön, ne ilmestyy kerjäämään lisää, vaikka olisivat juuri syöneet. Eikä olla kertaakaan annettu herkkupaloja jääkaapista, mutta fiksuina tyttöinä tunnistavat hetkessä mahdollisuuden...

Ja kissat puussa! Tätä kuvaa mies varmaan käyttää perusteena erillisen salaman hankinnalle, kun tuli nuo pirunsilmät!